United States or Saint Helena, Ascension, and Tristan da Cunha ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mun tähdet on; kunnekka silmäsi luot, Mun taikakatseeni lumo sun täyttää, Mun kuu on, mi valaapi kultavuot Yli lemmityn, Karian kaunoks mi näyttää. Mun kukat on, hohtavat ruususet, Ja tuuli, mi hurmas ne onnenuskoon, Mun valon on väikyt kevähiset, Mun unelma syttyvä huomenruskoon. Lempikää! Kaikkenne lempi antaa, Maa mua täytenä tulvajaa.
Te nuoret, tehkää työt, jos jaksatte. Vanhuksen voimat eivät pitkälle riitä. Polviani niin vapisuttaa, paneun kamariin levolle. Tule sanomaan, Anna, jos jotakin kuulet. 5:s kohtaus. ANNA yksin Kuin kevätkukkana lasna ma leikin kotoisten koivujen alla. Tuoksuva tuulonen huojutti heinää, täytenä tähkät taipui. Tuulessa tuutien kotipihan koivut illalla unehen vaipui.
Te kuljette sokkosilla kanss' outojen ihmisten. Myös ootte te sokkosilla kanss' oman sydämen. Te näytätte kirkkaan kilven ja kuljette pöyhkeillen. Jok' ainoan kirkkaan kilven takapuoli on tahrainen. Te käytätte väärää vaakaa, myös punnukset väärät on. Niin käyttäen väärää vaakaa on arvokas arvoton. Kell' aina on täytenä vatsa, hän viisaaks kiitetään.
Mutta hän ei vielä tiennyt siitä mitään, vaan hymyili itsetietoisesti ja voitollisesti ... yhtä miehekkäästi ja isällisesti kuin rouva Sorvi naisellisesti ja äidillisesti ... hymyili oman voimansa tunnossa tuolle naiselle, joka nähtävästi ei ollenkaan aavistanut, että hänellä, Antilla, vielä oli täysi vaalinvalta, ja joka luonnollisesti oli ottanut täytenä totena hänen sydämettömän, häikäilemättömän rakkaudentunnustuksensa.
Avosydämminen Fredrik puolestaan piti osoitettua ystävyyttä täytenä totena ja palkitsi sitä yksinkertaisesti sydämmellisyydellä ja täydellä luottamuksella. Hän ei aavistanut, miten pian hänen piti huomaaman kantaneensa povellaan käärmettä.
Että me emme ilmaisseet salaisuuttamme vanhemmillemme, toivoi hän ja hän sanoi tarkoin asiata ajatelleensa myöskin olevan anteeksi annettavaa, koska vanhempamme luultavasti eivät pitäisi asiaa täytenä totena, ja meidän tunteemme sentähden voisivat tulla loukatuiksi.
Helotuksessa taivaan täytenä siinä se uhkuu, kirkasna keskellä kukkain, niinkuin rauhaisa ihmissilmä, jot' ei riko myrskyt, värjyy kirkkauttaan sekä huo'untaa elon suonen. Vaiti sen partaallen he nyt istuvat kaikki ja juovat, katsellen levätessään raukenevaa kesä-iltaa. Sanoja ei löydetä, niit' ei kaivatakaan, ajatuksin nyt sydän liittyy vain sydämeen sekä auvosta täyttyy.
Tietysti. Asiaan! Siihen yhteiseen suureen asiaan! Antti oli siis todellakin unohtanut! Koko puhe oli siis ollut hetken innostusta, jonka Heikki yksin oli ottanut täytenä totena. Antinkin mielestä siis tosiasiaan voi ryhtyä vain Helsingissä. Ja koko pitkä maallaolon aika rupesi samassa Heikistäkin näyttämään vain joltakin väliajalta, joltakin lomahetkeltä suuren elämäntyön keskellä.
Elämän ilopikari oli hänelle tarjona täytenä ja kuohuvana, ja hän imi ahneesti itseensä sen juovuttavaa myrkkyä, ilon soiton pauhatessa hengästyksiin asti hänen ympärillään. Hänen isänsä ajatteli usein huolissaan tätä kohtuutonta elämän iloa ja muisti äidinisän kohtaloa.
Vastasi Idomeneus, jalo Kreetan urhojen päämies: "Mielinet peitsiä, niin näet kymmenen, kaksikin niitä; siell' ihan täytenä mun majanseinäni välkkyvät seisoo peitsiä iliolaisten, jotk' olen kaatanut, sill' en kartellut vihamiest' ole kamppailussa ma kuunaan. Siksipä peistä on mulla ja kumpurakilpeä monta, uljast' on kypärää, sopavaskea kiilteleväistä."