United States or Eswatini ? Vote for the TOP Country of the Week !
Palatessaan hän kuuli kepeitä askelia tyhjässä koulusalissa toisella puolen ja seuraavassa silmänräpäyksessä kaikui italialaisen laulun iloiset, riemuitsevat sävelet myöhäisen illan hiljaisuudessa. »In questa sera tutta stellata», liritti tuo leikkivä ääni sisällä »Dal verde monte pieno di fior» Vieraan kielen hyväilevä sointu kaikui omituisesti Raution korvissa.
Hän sydämen vei multa, ja alta vainoin kulta saa suojaa rinnoillain. Hän veitikka on pieno, niin veikeä ja vieno; hän on niin hellän hieno, mun vieno armahain. Pois huolten lentää annan, ja vaivat mailmanrannan ma hänen kanssaan kannan; nään onnen riemut vain. Casslis-purolla.
Niit' enään en lemmi, sai lempeni vainen Tuo pieno ja hieno ja vienokainen; Hän itse on aurinko lemmen viljan Ja siskonen kyyhkyn, ruusun ja liljan. Tuoll' ylähällä tähdet Vain kiiluu paikoillaan Tuhannet vuodet, katsoin Tutusti toisiaan. Ne haastelevat kieltä, Niin ihmeen ihanaa; Mut kenkään filologi Ei voi sitä oivaltaa.
Hän kautta sälöin urkkii, hän sisään kurkkii ja haastaa hengähdyksin: »Tule, lemmitty vieno, tule iltahan ihanaan! On talvi mennyt, ja kukkii tieno, kevät tehnyt on tuloaan. Saa viinitarhuri käydä työhön. soi turtturikyyhkyn laulu yöhön, on kypsinä viikunat, kukat viiniköynnöksen tuoksuvat! »Tule, lemmitty vieno, tule iltahan ihanaan! Miks kätköön, kalliokyyhky pieno, jäät rotkosi suojustaan?
Jos mikä lie ja mikä lie, jos nimein sointu mikä lie, niin kykys, tarmos tunto tyyn' on ylempää, jos mikä lie. Niin käyvän, oi, sa ihannoi, ja käykin niin, jos mikä lie, ett' tunnontyös ja kuntos myös vie valtaan sun, jos mikä lie. Jos mikä lie ja mikä lie, viel' aika saa, jos mikä lie, kun mies ja mies ne kautta maan on veljiä, jos mikä lie! Jessy. Elon onnea sulle, pieno!
Noinpa huulten ruususista Puhkee tarukuvat nuo, Armaat sinisilmät niihin Tähtituikettansa luo. Käteni jo kietoo pieno Kultakutrein kierroksiin, Lukee sormet sulosuukoin, Hymyilee ja vait on niin. Huoneessa on kaikki hiljaa Ja niin hauskan viehkeää; Pöydät, penkit, on kuin mulle Tuttavat ois vanhat nää.
Turhaan mua pakenet, pieno! Peity Pohjolan pimeihin, kuss' ei paista kuu, ei päivä, sinut löytävä olen ma. ANEMOTIS. Kypron vallat! Ma menehdyn! Medon, seis! Minä läkähdyn. Jalan jälki hietikolla varmaan on tavin takoma. En voi enempätäni. Turha on taistelo inehmon vasten jäitä jättiläisten.
Hienopiirteiset huulet liikkuivat tahdottomasti ja lopuksi voi lukijan ääntä hiukan kuullakin: "Tyttären tään on puoliso haarniskaverhoinen Hektor, Vastahan häntä nyt hän käy seurassa palvelusneito; Sen käsivarrella on sulo lapsonen, pilttinen pieno, Hektorin ainoinen, sinisilmä ja hehkuva-poski.
Mä huomasin kyllä Kuin heikko ol' pieno; Niin ämpärin täytin, Sen tytölle näytin, Ilo poskista hohti Nyt minua kohti. Tuo vuori on mun. Kas, isäni kun On kääpiö vainen Ja äit' keijukainen. Mä kultia sain Noin vaan hatullain. Ne leskelle kannoin Näin köyhälle annoin. Mä pensahikossa Näin jänösen heikon, Ja verta vuoti tuon Jalasta veikon.
Elon onnea sulle, pieno! Olet armas kuin kohtaus lempiväin, kuin jäähyväis-kyynel niin vieno, Jessy! Vaikk' koskaan et ole mun, ja jo toivokin turha ois, en mailman riemuihin vaihtaa sulo tuskani kaihoa vois, Jessy! Sees päivä mun murheiseks saa, kun ma, toivoton, hempesi nään; mut terve, te yön unet armaat, ma silloin sun kaulaas jään, Jessy!