United States or Dominica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nuoret miehet saattelivat hietikolla neitosiaan, jotka pitkissä sukissa ilman kenkiä, lyhyissä hameissa, avokauloin ja päin sipsuttelivat päivänvarjo kädessä. Minä loikoessani hiekassa olin haaveellisella tuulella, katselin merta ja aaltojen loisketta rantaan. Jäin siinä sanattomaksi ja annoin toverieni pitää hauskaa. Kaikesta huolimatta tunsin itseni niin yksinäiseksi tässä ihmisvilinässä.
Neljätoista-vuotiaana pantiin päälleni entisen lyhyen hameen sijaan epämukava pitkä leninki, jossa en enää saanut pitkiä askeleitakaan ottaa. Oo, kuinka minä kärsin nähdessäni lasten Esplanaadin hietikolla kilpaa juoksevan tahi Kaisaniemen nurmikolla viereksivän! Kuinka olisi mieleni tehnyt poikien kanssa laipiolla ratsastamaan!
Mutta verrattain vähäinen on se aika, minkä "uija" tavallisesti tuossa rannan matalassa vedessä oleskelee. Enemmän viipyy hän hietikolla, missä istuskellaan ryhmissä, hautaudutaan hiekkaan ja otetaan "aurinkokylpyä". Monet naiset kumminkin suojelevat päivänvarjoilla päätänsä liian kuumilta säteiltä. Toiset kävelevät tasaisella hiekkapermannolla välittämättä nuorain merkitsemistä rajoista.
Neljännen päivän aamuna olin muutamalla hietikolla, jossa päivä räikeästi paistoi, ja istuin siinä kivellä, sillä aurinko oli minusta nyt mieluinen, sitä kun en ollut nähnyt isoon aikaan. Sydäntäni ravitsin toimettomuudellani. Arvaamatta pelästyin jostain äänestä, katsoin taakseni, paetakseni, vaan en nähnyt ketään.
Oppaani lausui: »Tiemme kaarrettava nyt meidän tästä tuonnepäin on, missä viruvi, vartovi tuo vilpin peto.» Astuimme alas äärtä oikeata askelta kymmenkunta, pitkin törmää, näin tulta ynnä hiekkaa välttääksemme. Sen luokse tultua ma hietikolla näin jonkun matkan päässä ihmisiä, jotk' istui liki kuilun jyrkännettä.
Tulla Tuonen kartanoihin, virran poikki, virren polvi, piillä kuoleman pihoille. Kussa aatos, siellä askel. Suru sankarin sitovi, murhe mielen kahlehtivi. Tänne jalkani vetävät luokse aallon ähkyrinnan. Tuossa lehto, tässä paasi! Hietikolla Ainon askel! Ranta raisu, hyrsky hyinen, meri suurien surujen! Missä lienet? Kussa kuljet? Kaikkialla sun näen ma, enin alta aallon synkän.
Nyt loppuu minun elämäni, niin kuin tää olis' ammoin aikaa jo Gravelingenin hietikolla voinut loppua. Minä lakkaan elämästä, mutta minä olen elänyt. Niin elä sinäkin, ystäväni, halulla hartaalla ja iloisesti, eläkä kammo kuolemaa! FERDINAND. Sinä olisit voinut, sinun olisi pitänyt säilyttää itsesi meitä varten. Sinä olet itse surmannut itsesi.
Nosti kantelon kulosta, suori soiton polvellensa, silmäsi selälle järven, jossa päilyi illan rusko, katsoi taivahan laelle, missä valkopilvet liiti, kuuli kaislikon kahua, kukan vienon kuiskehia, siinä istuissa kivellä, avojalat hietikolla, jota illan lieto laine huuhtoi hiljaa suuteloilla. Hiljaa immen hienot sormet kannelkieliä hiveli; kaiholtansa katkeralta oli orpo opin saanut.
Vaan päivän paahtamalla hietikolla näin arvaamatta ihmisen varjon kulkevan ohitseni, ja se olikin minun varjoni näköinen, siltä minusta tuntui, siitäkin syystä, että se kulki noin yksinäisenä, herrastaan erillään. Sydän vavahti rinnassani ja ajattelin: Varjoni, etsitkö herraasi? Minä tahdon olla herrasi.
Oppaani lausui: »Tiemme kaarrettava nyt meidän tästä tuonnepäin on, missä viruvi, vartovi tuo vilpin peto.» Astuimme alas äärtä oikeata askelta kymmenkunta, pitkin törmää, näin tulta ynnä hiekkaa välttääksemme. Sen luokse tultua ma hietikolla näin jonkun matkan päässä ihmisiä, jotk' istui liki kuilun jyrkännettä.