United States or Greenland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sä maailma oot mullen. Ja ilo tuolla alkoi nyt, Näät lempeeks kyyhky luultiin, Mut kohta kun hän ohjat sai, Jo toista kieltä kuultiin; Tyranni näät hän tunnoton Ol' Afroditeen luontohon. Sä kyyhkyn tuon oot kaltainen, Mun kävi lailla noiden: Sun silmäs lempeet, armahat Mua käskee kammitsoiden.
No niin! ilmoittakaa hänelle salaisuutenne ja kysykää häneltä, olkoonpa asia kuinka tärkeä, kallisarvoinen, tai hirvittävä tahansa, voitteko uskoa sen minun haltuuni. Mutta tuo salaisuus ei ole minun, enkä siis voi uskoa sitä kellenkään. Uskoittehan sen herra Bonacieux'illekin, sanoi d'Artagnan harmissaan. Aivan samoin kuin uskoo kirjeen onttoon puuhun, kyyhkyn siiville tai koiran kaulaan.
Mulla On kyyhkyn maksa, sappi multa puuttuu, Mi karvaaks tekis sorron; muuten aikaa Tuon orjan haaskall' öisin syöttänyt Kaikk' ilman korpit. Rietas verikoira! Kavala, häijy, julma, irstas konna! Oi, kostoa! Mua aasia!
Toinen heistä seisahtaapi, Toiselle noin saneleepi: "Katso, Dmitri, kyyhkyläistä, Laske haukkas, veikkoseni!" Dmitri juro vastaileepi: "Metsän haltia on kyyhkyn; Edell' olet ennen käynyt, Joudun jäleltä mä nytkin." Wolmar iloisesti lausui: "Jätä pahat puheet, Dmitri! Laske haukkas kiitämähän. Samoin omani ma lasken."
Turman aikeeni jo kypsyy: Karitsan rakkaan uhrata ma kärsin, Näin kyyhkyn kaarnesydäntä ma järsin. VIOLA. Ja minä teidän lohduksenne vielä Tuhannen surmaa kärsin ilomiellä. OLIVIA. Mihinkä nyt? VIOLA. Sen jälkeen, jota lemmin Elämää, silmäterää tulisemmin, Enemmän, enemmän kuin naista lemmin. Jos teeskelen, te, taivaan valtiaat, Mua lemmenpettäjänä ruhjokaat! OLIVIA. Voi, mua, kurjaa!
Hän ei rukoile, että te säälisitte ja armahtaisitte häntä, sillä mitä hyödyttääkään kyyhkyn rukous silloin, kun hän jo verisenä riippuu petolinnun kynsissä, mutta hän tahtoisi teitä muistamaan niitä tuskia ja kärsimyksiä, jotka kerran tulevat katkeroittamaan viimeiset hetkenne sekä moninkertaisena kauhuna seuraamaan teitä toiseen maailmaan. Kron vaikeni.
Hän katsahti taakseen; valkoinen kyyhkynen istuu ikkunalaudalla ja katsoo häneen, ja samassa kun tytön ja kyyhkyn katseet kohtaavat toisensa, pyrähtää kyyhky lentoon ja Avojalka seuraa silmillään häntä kedon yli, johon lintu viimein laskekse. Tämä tapaus, joka kumminkin oli niin luonnollista, tekee hänet äkkiä aivan iloiseksi, ja hän nyökyttelee päätänsä ulos vuoria, ketoa ja metsää kohti.
Nyt orheillansa valkeilla jo otteli Kaks' ratsastajaa metsästä, Ja rahvas töytää kohden linnan porttia Ja riemullisna huutelee: "Oi terve ruhtinamme! lailla auringon Hän valon tuopi matkassaan, Hän kyyhkyn kantaa olallaan, niin kantakoon Hän lapsillensa armonsa." Noin nousee nöyrä, toivorikas tervehdys Iloitsevista rinnoista, Ja linnan ympärillä rahvas polvilleen On nöyryydessä langennut.
Eljas Iochman oli miesi, papin sälli, teini Turun, varhain tuskan valjun tiesi, tunsi suuren sydänsurun: kadotti hän Annan vienon, Hovin rouvan, Hurtan kyyhkyn, helkanurmen heinän hienon, yksinäisen rinnan nyyhkyn. Eleli nyt taaton koissa, kappalaisen valkohapsen. Oli kodin onni poissa, painoi isää murhe lapsen.
Prinssin kuunnellessa ja huokaillessa, kuului yhtäkkiä suhina ilmasta, kaunis kyyhky, jota haukka ajeli, syöksähti akkunan kautta sisään ja putosi läähättäen lattialle, jolla aikaa sen takaa-ajaja, toivossaan saaliista pettyneenä, laukuili pois vuorten yli. Prinssi otti läähättävän kyyhkyn ylös, hyväili sitä, siveli hiljaa sen siipiä ja likisti sitä rintaansa vasten.