United States or Moldova ? Vote for the TOP Country of the Week !
Joka kerta kun pispa jätti hänet hyvästi lausuen: "Jumala olkoon sinun kanssas", vastas Lamik Rikkut aina uhmeasti ja itseensä tyytyvänä: "Aivan varmaan! Minä jään tänne kaiken Jumalan voiman kanssa, ja niinpä menee pispa tiehensä ilman Jumalatta!"
Ja Lamik Rikkut otti sukset ja kiiruhti pois maamajaltaan. Seimke kapsahti ylös. Hän syöks ulos yöhön ja huuteli: "Lamik! Lamik!" Mutt' ainoastaan hänen lohdutuksettoman äänensä kaiku hihuili hänelle vastaan, eikä hän mitään vastausta saanut.
Täll' aikaa oli Olga, Seimke ja Lamik Rikkut asettainneet istumaan muutamille kiville ja katselivat Tenojokea, tätä kumpuilevaa virtaa, joka päilyi niinkuin leveä hopeainen vyö alahalla syvyydessä. "Mikä on sen paikan nimi mistä sinä olet kotoisin?" kysyi Seimke. "Genua", vastas Olga. "Onko siellä niin kaunista kuin täällä?" jatkoi lappalaistyttö. "Huoneet ovat marmorista".
"Mahdotont' on muutoin," vakuutti Rikkut. "Oletko häntä konsaan katsonut silmihin?" "En!" huudahti André. "Niinpä niin, sillä silloinpa sinä tottelisitkin. Veden haltija asuu niissä sangen syvällä," vastasi lappalainen. "Tuota vedenhaltijaapa juuri tahtoisin katsoa silmästä silmään," ajatteli André. Hän tuskin oli päässyt mietteensä loppuun, ennenkun heidän ohellansa Olga seisoi.
Mikä liikuttava yksinkertaisuus?" virkkoi kreivi. "Onkoon siell' edes lunta siellä Genuassa? sanoi Lamik Rikkut huolestuneena. "Lapsukainen", mukisi nimismies. "Meidän Herramme seuratkoon sinua". "Ja luopukoon sinusta", vastas André. Ehtoon' ennen lähtöä istuivat Thorsen ja André yhdessä.
Kun tuomio armoituksetta palas takaisin, repäs Lamik Rikkut sen kahtia, huudahtaen: "Isä kuningas on tuomittu! Tällä välin väippyi André elämän ja kuoleman välillä. Hänen elonsa rakennus hänen ympärillään oli rojahtanut kokohon ja haudannut hänet. Hänen teeskennelty ideaalinsa katosi tyhjyyteen. Todellisuus asettautti hänen eteensä; se pakoitti hänet itseänsä silmihin katsomaan.
Andreas Thorsen paiskattiin maahan, mutta samassa silmänräpäyksessä juoksahti ylevä kainulaisvaimo hänen päällensä, peitti hänet ruumiillansa ja vastaan otti sen kuolonpiston, jok' oli tarkoitettu Andreas Thorsenin sydämeen. Hän otti sen omaan rintahansa. Lamik Rikkut nosti linkkuveitsen Olgan pään varalle.
Yht'äkkiä syntyi nyt kuolon hiljaisuus. Ei kuulunut hiiren hievahdusta, ainoastaan lappalaisten ähkyvä hengintä. Kymmenen minuutin kuluttua seisoi Thorsen ypö yksinänsä jäljellä tuossa pimeydessä. Lamik Rikkut oli sill' aikaa kiitänyt kirkost' alas omalle maamajallensa. Seimke istui poron taljalla valkean ääressä, puol'alaston lapsi polvillaan, silloin syöksyi hänen miehensä sisään.
"Hän antoi tuolle sairaalle lappalaiselle viiniä Varangin tunturilla," ajatteli hän sitten luontaisess' oikeuden tunnossaan. "Hyvä hän varmaan on. Minä muistan hyvin hänen kasvonsa." Lamik Rikkut ja Seimke Tudekas olivat nyt täyskasvuiset ja rakastivat toisiansa.
Radien Attschje alkoi ainoan, totisen Jumalan edestä valtaistuimelta siirtyä syrjään, ja alkehishengetkin uskalsivat enää ainoastaan pimeässä sangen hiljaa kuiskaella. Se, joka kaikist' innokkaimmin tarttui noihin uusiin kirjoihin, oli kumminkin Lamik Rikkut. Jo ensimmäisenä päivänä, jona hän U. Testamentin kätehensä sai, opetteli hän Johanneksen evankeliumin aivan ulkoa.