Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
"Onko sull' öljyä lampussas? Herra on läsnä!" Thorsen kapsahti ylös sängystään, viskas vaatteet yllensä, sytytti kynttilän ja avas oven. Lamik Rikkut ja useita lappalaisia seisoi suksillansa oven edessä. Nämä olivat repineet myssyt päästänsä ja taivahan tähdet valaisivat heidän ylön kiihtyneitä kasvojansa. "Tule ulos!" äännähti Rikkut. "Minä olen herättänyt sinut synninunestas puhumaan sielulles.
Kun Lamik Rikkut näki lapsensa, lankes hän polvilleen. Hän riipas lakin päästään ja kätki kasvonsa. Iloa säihkyvin silmin kiiruhti Seimke Olgan luo takaisin. "Lapsemme on vapahtanut hänet," riemuitsi hän. "Hän katuu ja tunnustaa!" Lamik Rikkutin katumus oli yhtä raju kuin hänen rääväämisensäkin oli ohjaton ollut. Oli kauhea yö. Lamik Rikkut ei saanut unta.
"Vies minua vähäsen venheellä joelle, Rikkut," sanoi Olga, ja samass' astui lähellä maata kiikuskelevaan venheesen. André juoksi kiireesti hänen jäljessään, päästi kiinitysnuoran ja ponnalsi venheen maasta, ennenkun lappalainen mukahan ehti.
Tämän tapahduttua ratkesivat he molemmat itkuun. Omien juhlallisten tunteittensa käsittäminä ja valloittamina tarttuivat he sylin toisihinsa ja kuuluvasti itkien kyynelöitsivät. "Nyt se on ohi!" sanoi Lamik Rikkut. Useiden uudistettujen koetusten tehtyä näkyi olevan todistettu tosiasia, ett'ei häntä saatu käsittämään muuta suhdetta kuin se, mikä papin ja hänen lukkarinsa välillä olemass' on.
Minä olen Ahti, näkki, vedenhaltija." "No, mikä se Ahti on sitten?" "Se asuu tässä virrassa ja itkee yhtämittaa." "Minkä tähden?" kysyi Lamik Rikkut, jonka silmihin tuota pikaa kyyneleet herahtivat, hänen tuli sääli Ahti parkaa. "No sentähden, ett'ei hänell' ole mitään sielua," selitti André.
Erityiset esteet viivyttivät kuitenkin niin, ett' Olga ja Seimke saapuivat Tromsööhön vasta paria päivää ennen, kun Lamik Rikkut oli vietävä laivaan, jok' aikoi matkata etelään päin. Seimke kiiruhti kohta paikalla lapsinensa vankihuoneelle. "Kuink' on hänen laitansa?" kysäs hän. "Hän on yhtä taipumaton," vakuutti vanginvartija, "hän ei tahdo katuen tunnustaa."
"Ohoi, André!" kajahti ääni joen oikeanpuoliselta rannalta. André vilkas ylöspäin ja huomas itsensä ikäisen lappalaispojan, joka, kädet housun taskuissa, katseli häntä veitikkamaisesti, uteliaalla silmäyksellä viisaissa kasvoissansa. "Pötki tiehes," sanoi André. "Mä silmäilen vaan sinua," vastasi Lamik Rikkut. "Sitäp' et saa tehdä," selitti André, "sillä minä katoan silloin.
"André on tuo!" riemuitsi Lamik Rikkut ja taivuttihe ylivoiman edessä, jok' oli vallinnut hänen lapsuuttaan. Hänen onnenkohtalonsa oli tämä voima. "Kosto! kosto!" huuteli André ankarasti. "He ovat juovuksissa jumalattomuuden hengestä. Pois juurittakaatte heidät, samelaiset!" "Lappalaiset, te Jumalan valitut, eteenpäin suuruutehen, loistohon, ja vapauteen!
Poliispalveliat olivat, olivat vihdoin viimeinkin Kautokeinohon saapuneet, ja Lamik Rikkut toisten vallattomimpain kapinan nostajain kera oli vangittu. Andreas Thorsenin vaimo ja vallesmanni haudattiin, ja pispa, joka päivää ennen oli paikalle saapunut, itse toimitti hautausmenot. Myrskyn jälkeen oli tyyni tullut.
"Nyt menen minä ulos työhön Herrani viinamäkeen." "Lamik! Lamik!" huudahti Seimke, "aiotko jättää minut?" "Herra sanoo," vastasi Rikkut, "'joka rakastaa isää, äitiä, vaimoa, sisarta tai veljeä enemmän kuin minua, ei ole minulle sovelias. Tän' yönä on Hän ilmestynyt minulle, miten Pietarille Genesaretin järven rannalla ja sanonut: seuraa minua, täst' edes saat sinä ihmisiä."
Päivän Sana
Muut Etsivät