United States or Antigua and Barbuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Seimke silloin riemuitsi Ja riemuissaan hän lauleli: Sekoitamme veremme, Yhdistämme syömmemme, Niin suruissa kuin iloissa, Poik' äidin viattoman! Ja noina valoisina kesäöinä valvoi Lamik yhdess' auringon kanssa. Lamik Rikkut ja Seimke vihittiin Maaliskuun 15 päivänä Kautokeinon kirkossa.
Vaikk' Olga piti isää parempana, no hyvä, tuohan tok' ei tehnyt mitään, mutta mikä häntä raivostutti, oli ystävällisyys, jot' Olga osoitti Lamik Rikkutille ja Seimke Tudekkaalle, ystävyys, joka tuli vieläkin silmään pistävämmäksi sen isoisen välinpitämättömyyden kautta, jota tuo nuor' immyt edelleen osoitti hänt' itseä kohtaan.
Seimke tunsi taas oitis miehensä, hän laskihe kohta miestänsä polvista halailemaan. "Lamik!" äänsi hän, "tule takaisin kotihis!" Lappalainen potkasi pois vaimonsa hurmatussa hehkussansa. "Kristus sanoo: 'Eriä minusta saatana!" tiuskas hän. "Ja Hänen sanansa voimalla olen minä oikeutettu nimittämään sinua saatanaksi." Thorsen otti Seimkeä kätehen ja työnnälsi häntä syrjähän.
"Taivaallisessa Jerusalemissa ovat kadut kullasta ja portit jalokivistä", selitti Seimke. "Miss' äitis on?" kysyi venäläinen tyttö. "Rakkaan Jumalan luona" "Siell' on minunkin äitini", sanoi Olga. Lappalaisen tytön hellä, tuntehikas sydän sykähti kohta häntä vastaan. Seimke puhkes itkuun. "
"Sinä olit hyvä minulle lasna viel' ollessas," sanoi Seimke koko sydämen tulvivalla kiitollisuudella. "Sit' en mä unhoita koskaan." André tervehtyi, mutt' oli heikko vaan ja jokin häness oli taittunut. Elinhaava, jonka hän saanut oli, näytti olevan ylön vaikea parantaa. Andrén ylimielisyys oli paistanut kaikkein rajojen ylitse, ja kritiikki lopult' oli kohdannut hänen päätänsä.
Poikas tähden, jok' on sielunheimolaiseni, tahdon vapahtaa sinut. Tuomion basuuna soi, Herra on ovessa ja kolkuttaa. Pueta itses Kristuksen vanhurskauden pukuun, ennenkun se sinulle myöhäist' on." Juuri tänä hetkenä kuului sydäntä särkevä valitushuuto. Mustine, alas olkapäille liehuvine hiuksinensa ja hömmämekko edest' ylös vedettynä syöksi Seimke joukkoon.
Kun Lamik Rikkut näki lapsensa, lankes hän polvilleen. Hän riipas lakin päästään ja kätki kasvonsa. Iloa säihkyvin silmin kiiruhti Seimke Olgan luo takaisin. "Lapsemme on vapahtanut hänet," riemuitsi hän. "Hän katuu ja tunnustaa!" Lamik Rikkutin katumus oli yhtä raju kuin hänen rääväämisensäkin oli ohjaton ollut. Oli kauhea yö. Lamik Rikkut ei saanut unta.
Erityiset esteet viivyttivät kuitenkin niin, ett' Olga ja Seimke saapuivat Tromsööhön vasta paria päivää ennen, kun Lamik Rikkut oli vietävä laivaan, jok' aikoi matkata etelään päin. Seimke kiiruhti kohta paikalla lapsinensa vankihuoneelle. "Kuink' on hänen laitansa?" kysäs hän. "Hän on yhtä taipumaton," vakuutti vanginvartija, "hän ei tahdo katuen tunnustaa."
Ja Seimke vastasi: Sarakka minut loi jäntevist' isäni jäntehistä, Voimaa sylihini join maidost' äidin valkeasta. Uljakka sekoitti maidon, Mieltä mun päähäni valoi,
Muutamia hetkiä sen jälkeen, kun Thorsen oli kotihinsa palannut, tuli Seimke syöksähtäen hänen luoksensa lapsi seljässä. "Tule ylös, rakas kanttori, tule ylös!" huusi hän, kyyneleet virtasivat hänen kasvoiltaan. "Minun isänikin on saanut saastutuksen, tule ja vapahda hänet!"