United States or Guadeloupe ? Vote for the TOP Country of the Week !


Niin myös hiljaan päivän hohde sammui; Kuu, yön aurinkoinen loisti yksin, Valais käyvän tietä kirkonmaalle, Vanhuspa kun aitoksehen astui, Ristein keskell' ihmisjoukko seisoi, Synkeänä, äänetönnä ollen, Niinkun alahalla nukkuvaiset. Yksikään ei mennyt häntä vastaan, Yksikään ei häntä tervehtinyt, Lausunut ei ehkäs silmällänsä.

Mitä sulho raatelevi? Korjoansa kirjottavi. Mitä tuolla korjasella? Neittä tuolla korjasella. Mitä neito raatelevi? Kultakangasta kutovi, Hopiaista helkyttävi. Juoksin, juoksin joen vartta. Juoksin, juoksin joen vartta, Katsoin ylös, katsoin alas; Ylähällä päivä paistoi, Alahalla veno souti. Kenenpä se veno souti? Taattoseni veno souti; "Ota taatto venosehesi!"

Sun kohdussas tuojalleen syttyi Rakkaus, min hehkun kautta hempeän tää ruusu on kukoistanut rauhass' ijäisessä. Tääll' olet Lemmen keskipäivä meille ja alahalla, kuolevaisten maassa, sa olet toivon lähde läikkyvainen. Niin suuri, valtava oot, Valtiatar, ett' armon pyytäjän, ken ei sua etsi, sen siivetönnä kaiho kaunein lentää.

Täll' aikaa oli Olga, Seimke ja Lamik Rikkut asettainneet istumaan muutamille kiville ja katselivat Tenojokea, tätä kumpuilevaa virtaa, joka päilyi niinkuin leveä hopeainen vyö alahalla syvyydessä. "Mikä on sen paikan nimi mistä sinä olet kotoisin?" kysyi Seimke. "Genua", vastas Olga. "Onko siellä niin kaunista kuin täällä?" jatkoi lappalaistyttö. "Huoneet ovat marmorista".

Mieleeni muistui sen kangasteleva lakea; ma näin paimenten yötulen, kuulin kaukaa paimentorven toitotuksen; tumman-viheriäisellä kummulla istui lammas-paimen. Kukapa tiesi, ketkä ja kuinka monta siihen on haudattu? Mieleeni muistui hirveän suuri vuoriselänne. Sen päältä näkyy pieniä valkoisia kyliä, alahalla laaksossa kaikuu iltakellon soitto.

Leijonan kuva näytti kurjan muotoiselta: toinen silmä ei näkynyt ollenkaan ja toinen taas näytti tirkistelevän niin uupuneena, kuin sekin olisi kurjuudesta ja hävystä umpeen menemäisillään. Kovalta otti alahalla kylässä, ja sama oli laita ylähällä Morgenhaldessakin. Lents riensi alas kylään.

Ja sama Enkeli, mi ensin etsi maan päällä häntä, hänen eessään siivin avoimin lauloi nyt: 'Ave Maria! Ja vastas lauluun jumalallisehen autuuden kaikki kuorot kilpaa, että iloisemmilta näytti kasvot kunkin. »Oi, pyhä Taatto, joka paikan kauniin sen jätit, jossa istut ijäisesti, ja vuoksi mun tääll' alahalla viivyt,

taas meidän pallonpuoliskolla, ehkä paeten häntä myös tään onton paikan maa muodosti sen päälle vuoren nostainOn paikka siellä alahalla, yhtä etäällä kuin on Belzebubin hauta, mi näy ei silmin, mutta tiedon josta tuo puron ääni, sinne pulputtavan raosta kallion, min syönyt siihen se juoksullaan on hiljaa kaartuvalla.

"Jatkakaa kertomustanne, Taavi", sanoi nimismies. "No rotkolle kun tulin, huomasin Joosepin ruumiin alahalla". "Joosepin ruumiin, sanotte", keskeytti nimismies. "Mitenkä te heti tiesitte että se Joosepin ruumis oli?" "Enhän minä heti tiennyt, sitten näin", oikaisi Taavi vähän hämillänsä. "No entä sitten?" "Sitten toin sanan kotiin, ja sitten tuotiin ruumis tänne".

Siskoseni veno souti; "Ota sikko venosehesi!" "Ei sikko veneesen pääse; Tämä ranta raisu ranta, Tämä vesi muakas." Juoksin, juoksin joen vartta, Katsoin ylös, katsoin alas; Ylähällä päivä paistoi, Alahalla veno souti. Kenenpä se veno souti? Sulhoseni veno souti; "Ota sulho venosehesi!" "Tule tyttö veneeseni; Täm' ei ranta raisu ranta, Ei tämä vesi muakas." Venehen synty.