United States or North Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hiljallensa sammui myöskin päivä, valju kuu, yön aurinko, vaan yksin matkamiestä kirkkotarhaan näytti. Aituuksen kun sisään vanhus astui, ristein keskellä hän siellä huomaa kansajoukon kolkon, äänettömän niinkuin nurmen alla nukkujatkin. Vanhusta ei vastaan kenkään tullut, tulijaa ei kenkään tervehtinyt, silmäystäkään ei kenkään suonut.
Astui aitaukseen vanhus, siell' on ristein keskell' ihmisparvi kolkko, äänetön kuin nurmen nukkujatkin. Kukaan askelta ei käynyt vastaan, kukaan tulijaa ei tervehtänyt, kukaan yhtä silmäyst' ei suonut. Astui vanhus parven piiriin, maassa jalkojensa eess' on nuorukainen, veress' yltään, tuta helppo toki.
Ja jospa jo pian tuliskin vaan, sillä pakkanen näyttää olevan halukas tallukoihin tarttumaan! Vielä vilkaisee soittaja luonnon temppelin jouluista koreutta; mielihyvällä pysähtyy ukon huurreripsinen silmä taikavaloiseen koivistoon ja siirtyy sieltä kirkkopihaan, josta ristein varjot yhdessä kuutamovuolteen kanssa luovat vaihtelevaisen taulun.
Niin myös hiljaan päivän hohde sammui; Kuu, yön aurinkoinen loisti yksin, Valais käyvän tietä kirkonmaalle, Vanhuspa kun aitoksehen astui, Ristein keskell' ihmisjoukko seisoi, Synkeänä, äänetönnä ollen, Niinkun alahalla nukkuvaiset. Yksikään ei mennyt häntä vastaan, Yksikään ei häntä tervehtinyt, Lausunut ei ehkäs silmällänsä.
ENDRID tulee. Olen. Ne valvovat. KNUUTI. No, mekin valvokaamme. Pitäähän alamaisen kuninkaansa Vakuudeks valvoman. Sentähden juuri Tän paikan itsellemme valitsin, Kuningas-pylvään nimellisen viereen. Pyhänä kohouu se kolmin ristein. Mut tuota tuolla puolen katsokaa! Häpeäpylvääks se ois sanottava. Kaks synnillistä rakastelijaa siihen Nimensä oli piirtänyt.