Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Soturin tiedät tehtävän, se näkyy: Varahin mielityöhön herätään Ja ilon siihen käydään. SOTAMIES. Tuhansia, Vaikk' aikaist' onkin, rautapuku yllä Teit' oottaa satamassa. 2 P
Siellä sanotaan: älä halveksi vähäpätöistä taipumusta vaan tiedä, että se ihminen tulee olemaan etevin taivaan valtakunnassa, joka täällä oli uskollisin, vaikka hän olisikin ollut ainoastaan vähimmässä uskollinen. Se on rehellisyys suurin, Pienimmän mi jyvän kylvää, Oottaa tyytyväisin mielin, Luottaen vaan Herraan, he'elmää.
Veisaa joukko tuonelainen, Nuoteet lähtee liikkehille. «Sua seuraan, armahainen!» «Pois sun vienkin vihkimille.» Nuoteet lähtee liikkehille, Luokse kirkon raunioiden. «Pois sun vienkin vihkimille.» Alttar' oottaa virtten soiden. Luokse kirkon raunioiden; Kirkko loistaa ennallansa Alttar' oottaa virtten soiden, Pappi vainaa asussansa. Kirkko loistaa ennallansa, Lamput palaa kuumotellen.
Klára etsii, etsii, Eikä löydä vielä: Kuningatar kirkoss' oottaa Raskahalla miellä! Klára etsii, etsii, Tuntikauden vielä: Kuningatar kirkoss' oottaa, Turhaan oottaa siellä. Kaunokaisten parveen Imp' ei enää palaa: Ennen kuollehitten joukkoon Kirkkotarhaan halaa. Ennen kirkkotarhaan Alle mustan mullan, Kuin on suureen linnaan, eteen Vanhan isä=kullan. »Lapsi, oi! mi sulia? Mikä murhe karvas?
Eipä jalo neiti istununna Kauvemmin, kun kasvi kuihtuneena Kastett' oottaa päivän laskettua, Ennenkun jo kyynel hällä vuoti Poskille, ja kun hän surren lauloi: "Sydän kun se toisen syömmen kohtaa, Vähäks muuttuu, mik' olj ennen kalliin, Koto, maa ja taivas, vanhemmatkin, Enemmän kun maa on syleilyssä, Näkyy silmiss' enemmän kun taivas, Silloin isän tahtoo, äidin neuvoo Salahuokaus on kallihimpi.
Nuo siellä näät sä varjot kalvakat, Ja Pluton synkän, kammokatseisen; Sä veneeseen jo tummaan tuijotat, Mi yli vie sun virran vainaiden. Siis tulkaa, viime ystävyyden-työ Me hälle suokaamme jo joutuisaan! Jo kiihkeänä kutsuu soihtuin vyö, Hän rukoellen oottaa rannallaan.
Vaan aika joutuu, kalleutenne, Ja paperinne kootkaat, paroni. Ma teidän sitte turvapaikkaan saatan, Miss' melskeen loppua te oottaa voitte. PARONI PANTZARSK
Ja, jumal'auta, kaunis Kreikan mies, Jos henkes joskus miekastani riippuu, Vain maini Cressida, niin turvass' olet Kuin Priamus linnassansa. DIOMEDES. Kaunis neiti, Sivuutan kiitoksen, jot' oottaa prinssi, Kun silmäs loisto, tuon sun poskes taivaan, Jo hyvän pidon takaa. Diomedeen Sin' olet käskijä, hän sua kuulee.
Pelastaahan toiset maan; Sodass' oottaa sua murha, Sylissäni autuus vaan." "Olen huokaillut: voi, milloin Sinut saisin valtahain! Sua itkin aamuin illoin; Joudu, joudu helmahain!" "Siin' on sulla maa ja taivas Siin' ei sota raivoa, Siinä loppuu murhees, vaivas; Joudu, joudu, armas sa!" "Kalliimpata ei lie vainen Kun mun suosioni on." "Maani", lausui nuorukainen Lähtein poijes taistohon.
ROSENCRANZ. Me emme saa hänt' ilmoittamaan, mihin Hän kätkenyt on ruumiin. KUNINGAS. Missä on hän? ROSENCRANZ. Tuoll' ulkona; hän vartioittun' oottaa Vaan käskyänne. KUNINGAS. Tuokaa hänet tänne. ROSENCRANZ. Hoi, Gyldenstern! Saata prinssi sisään. KUNINGAS. No, Hamlet, missä on Polonius? HAMLET. Illallisella. KUNINGAS. Illallisella! Missä? HAMLET. Ei syömässä, vaan syötävänä.
Päivän Sana
Muut Etsivät