United States or Niue ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kasvoi synnin karvas vilja Kirouksen hedelmää, Missä puhtauden lilja Kerran kukki elämää Viatonta, taivahista Pahan orjantappura Kaiken hyvän tukahutti Hallitsi vain kuolema. Silloin yöstä Betlehemin Valo kirkas leimahtaa, Enkeli kun paimenille Armahasti laulahtaa: »
Karvas mielensä lieventyi sekin, kun hän pääsi keskikaupungilta, kuumia katuja kompurehtamasta, Vaaralle, jossa oli sileät katuvieret ja viheriä nurmikko siellä täällä, ja jossa lapsia leikki kaduilla ja kartanoilla ja kuului iloisia ääniä.
Kokea saat sa, kuinka syödä karvas on leipä muiden sekä kuinka raskaat on nousta, laskeutua mieron portaat. Mut enin painava sun hartioitas on seura huono, tuhma, jonka kanssa kurjuuden alhoa tuot' astuskelet. Ilkeyttä houkkain, kiittämättömyyttä sa heiltä niität; vaan senjälkeen pian punertuu otsa heiltä eikä sulta.
Hän on tullut, sinä olet nähnyt hänen. Mutta, oi, kadottaaksesi hänen kohta taasen!« puhui vihdoin Maria ja silmäili rakkaasti, mutta samalla suruisesti Annaa. Anna ei vastannut mitään. Karvas kyynele nousi hänen silmäänsä. Hän käänsi kasvonsa pois Marian puolesta. «Jumala! Näinkö pitää minun palkita kaikkea sinun rakkauttasi... Ei, Anna, ei! Sinä olet ylevä, parempi kuin minä.
Ei, ei, lapseni, sinä olet väärässä, mutta ylhäiset osaavat paremmin elää näyttelijän elämää, kuin me tavalliset ihmiset. Heillä on särky sormessa ja kuitenkin hymy huulilla, heillä saattaa olla karvas sydän, mutta makea kieli, siinä on koko erotus. Minä olen vanha ja olen paljon nähnyt; minä tahdon kokemuksistani kertoa sinulle vähäisen kertomuksen.»
Tuntosi vaatis Astuvas toisin, Toisin kuin lemmestäs Huomannut oisin, Tai mihin kohtalos Johtaa ma voisin. Tuttu on mulle Tuo äänetön kaipuu, Huokaus karvas, Mi itkuhun haipuu, Sydän kun tietää, Ett' unhoon se vaipuu. Vaikkapa onni Vienyt ei meitä Riemuiten käymään Nuoruuden teitä, Niin älä murhein sa Päätäsi peitä!
Kahvipannu teki sen häpeän, ettei tullut kuin yhdet kupit vaan ja lapset jäivät aivan ilman. Tosin niille ei äiti halunnut paljoa antaakaan, vaan kun lapsilla on osattuutta mieli karvas, eikä osan vähyyttä, niin oli äiti jonkun herneen antanut kullekin. Mutta nyt saivat tyytyä vaan sokeripalaan ja lämpimäisleipäisiin voileipiinsä, joita tähteitä oli vielä heillä käsissään.
Ilolla siis katso vaan Tulevaisuuttasi, armas Nuorukainen! Luota voiman Jumalaan: Ilo on ja huoli karvas Haihtuvainen. Poissa on. Suree henkeni, Mieli tylsä on: Loiste lempeni, Sisar verraton Poissa on. Leikit lapsuuden Oi! niin herttaiset Ilot nuoruuden, Niiden vertaiset, Poissa on. Puhdas lempesi, Sisar suloinen, Jalo henkesi Minä poloinen! Poissa on. Ah!
Hänen rinnassaan kuohahti karvas mieli, joka pusersi hänen silmistään kuumia kyyneleitä. Miksi ... mistä syystä näin kauheita kärsimyksiä?... Näytti siltä kuin Robert olisi lukenut hänen ajatuksistaan, sillä hän avasi samassa silmänsä ja katsoi häntä surumielisesti hymyillen. "Minun laillani kuritetuksi ja murretuksi tuleminen saattaa tuntua kovalta", sanoi hän kuiskaamalla.
Eikö Tybaltin kuoloss' yksin tuskaa kyllin? Tai, liitossa jos karvas suru viihtyy Ja toisten tuskain seuraa kaipaa, miks'ei Tybaltin kuolonsanaa seurannut Isän tai äidin, niin, tai kumpaisenkin? Vähemmän tuota oisin vaikeroinut. Vaan Tybaltin kun kuolemata seuras: "Maanpakoon Romeo!" niin sen sanan kautta On isä, äiti, Tybalt, Romeo, Julia, Kaikk', kaikki surmattu. "Maanpakoon Romeo!"