Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Mutta ei semmoinen rakkaus kuin sinun. Sinun rakkautesi rakastaa tuota ulkonaista kuvaa; sinä rakastat Mariaa. Sinä et ole eroittanut, mitä hänessä on rakastettavaa, mitä ei; sinun rakkautesi on sokea. Ja kumminkin on se juuri rakkaus, jonka pitäisi tehdä meidät näkeviksi! Sinä olet puhunut minulle, mitä sinä rakkaudesta saarnasit. Kuule! Kuka sai sinun saarnaamaan?
PELTONEN (ottaa Mariaa kädestä kiini ja taluttaa häntä lukkarin tykö).
Ei vastannut kukaan näihin kysymyksiin, mutta se vaan oli varmaa, ettei Attila levähdä ennenkuin löytää sen, joka oli uskottu hänen huostaansa. Levottomuus riennätti Mariaa, mutta tuo autio tie näytti loppumattomalta ja hiljaisuus erämaassa tuntui kammottavalta. Ja nyt laukaukset taas kuuluivat taajemmin ja voimakkaammin.
"No ei se Maatikki kuitenkaan ollut ainoa hyvä ja soma auringon alla", sanoi Tapani iloisesti hymyillen ja taputti Mariaa kasvoille. "Minkäs minä sille teen kun muuten en voi uskoa." "Voi, voi, minkälainen lapsi sinä todellakin olet, kun et voi uskoa auringon alla löytyvän kuin yhden ainoan hyvän ja soman lehmän", sanoi Tapani leikillisesti ja kallisti Marian rintaansa vasten.
Joudu nyt Maria!" Kapteeni astui huoneesen. "Tulepas kanssani, lapseni", sanoi hän vaan, otti Mariaa kädestä ja vei hänet pois. Aatto katsoi neiti Schwalbeen, joka nyykäytti päätänsä.
Hänen rakkautensa Mariaan oli tehnyt hänen alakuloiseksi; mutta kun nyt ne vuodet olivat kuluneet, joiden kuluttua tavallisesti nuoruuden into muuttaa muotonsa, kun Klaus nyt pyytäessään Marian sydämen rakkautta, sai hänen sydämensä ystävyyden, oli Klaus tyydytetty. Hänen luonteisensa ei voinut rakastaa niinkuin Johannes Mariaa eikä niinkuin Anna Johannesta. Nyt on tullut syyskuun 4 päivä.
Juho pudisti hänen kättään: "No, tehän tulette mukaan?" "En tule, olen vaan rasitukseksi." "Mutta Aatto kulta", äiti näytti huolestuneelta, "miten sitten menettelemme? minun on vaikea tulla toimeen ilman Mariaa." "Tietysti." "Mutt'en myöskään voi jättää sinua yksin! jos ei vaan tuo Anna-Kressa olisi noin kovin tyhmä, ottaisin hänet mukaani."
Majuri silmäili kävellessään silloin tällöin Mariaa, ja vanhuksen silmäripsissä välkkyi kirkas kyynele. Annalle ei ollut näinä hetkinä puhuttu mitään. Majurin sydän oli ollut täynnä onnentoivotuksia Marialle. Mutta nyt meni Maria Annan tykö, tarttui häntä hellästi käteen ja vei hänen majurin luo.
Kentiesi voisi Johannes unhottaa Marian ja rakastua häneen, Annaan. Mutta toiselta puolen: Kuinka sanomattoman suuri olisi Johanneksen kaipaus; kuinka suuri hänen onnettomuutensa; kuinka vähäinen hänen onnensa toista rakastaessaan, hänen, joka sydämensä koko innolla oli Mariaa rakastanut; kuinka onneton Johanneksen elämä hänen äskeisen onnellisuutensa rinnalla!
Tämän puheen aikana oli Liina ollut milloin punainen, milloin harmaa kasvoilta. Nähtävästi olisi hän Mariaa lyönyt, jos olisi uskaltanut. "Valhettele vielä, kun hyvin kuulut osaavan!" "Ei suinkaan se ole valhe", sanoi mamseli. "Kyllä Mari totta puhuu!" toistivat toiset tytöt. "Te voisitte puhua tuota oikeudessakin?" "Kyllä", vastasivat tytöt.
Päivän Sana
Muut Etsivät