United States or Zambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuijotti vain suurin silmin ympärilleen ja hengitti raskaasti. Hänen äänetön kärsimyksensä teki sitä syvemmän vaikutuksen Johannekseen. Hän meni toiseen huoneesen. Irene seurasi itkien häntä. Siinä nyt on seuraus, sanoi hän, sinun itsepäisyydestäsi. Jos Seidi olisi saanut jäädä kotimaahan, hän olisi terve tänäpäivänäkin. Johannes oli liian järkytetty heti vastatakseen.
Heidän oli turhaa siitä enempää keskustella. Aura teki niin väkivaltaisen liikkeen kädellään, että oli kaataa kahvilasinsa. Se ei ole totta! hän melkein huusi. Minä en ole koskaan tuominnut sinua enkä voinut tuomita sinua. Sillä minä en ole koskaan ollut sosialisti! Nuo viimeiset sanat, jotka Aura linkosi äärettömällä, pidätetyllä intohimolla, tekivät hirvittävän vaikutuksen Johannekseen.
Sinulla on oma salaisuutesi«, sanoi Johannes iloisesti; «ja mikä muu sydänsuru saattaa naisella olla kuin sinä tiedät!« Anna loi kummastellen silmänsä Johannekseen.
Ja ennen kuin Johannes oli ehtinyt aavistaa, vielä vähemmän temmata kättään pois, oli Liisa Muttilasta ja kaikista ohikulkevista ihmisistä välittämättä kumartunut ja suudellut sitä salamannopeasti. Sitten hän ikäänkuin itsekin säikähti tekoaan ja päästi käden. Oletko vihainen? hän kysyi katsoen lapsellisesti Johannekseen. Tuhmuuksia! vastasi tämä samalla ankarasti ja isällisesti hänelle.
Ja Johannes kauhistui hänen kasvojensa ahnasta, julmaa ja kivikovaa ilmettä, kun Robespierren ja Marat'n urotyöt mainittiin. Silloin olisi minun elää pitänyt, sanoi Liisa. Tuo vaikutti vastenmielisesti Johannekseen. Vaikka hän oli itsekin sosialisti ollut, hän ei kuitenkaan ollut koskaan verta himoinnut eikä yleensä väkivallan töitä hyväksynyt.
KORTESUO. Niin, niin, mutta minä tarkoitan, että hän viedään nyt jo. Ensi pyhänä kuulutetaan. MIKKO. Paljon mahdollista. KORTESUO. Tähän Johannekseen, näes. MIKKO. Johannekseen? Tähän parrattomaan Johannekseen? Sitä minä en usko. JOHANNES. Eipähän se mikään uskonkappale lienekään, mutta voi se siltä tapahtua. MIKKO. Ei taivaan päivinä. Anna Liisako nyt menisi tuommoiselle piimäsuulle?
"Roomaan", huudahti Cethegus ja loi leimuavan katseen sekä kysyjään että Johannekseen.
Topi ei voinut arvata, miten epäystävällisesti toinen hänestä ja ylimalkaan muusta maailmasta tällä hetkellä ajatteli. Mutta hän katsoi Johannekseen kummastuneena. Kuinka niin? kysyi hän. Työ estää? Etupäässä työ. Mutta muutenkaan en missään tapauksessa suostuisi tuohon seuraan tulemaan. Miksi et? Seura kuin seura.
Hän riensi ulos toisesta ovesta, ja hän saavutti kirkkopihalla muun herrasväen. Hän seurasi sitä pappilaan raskaalla mielellä. «Ainakin Louhensaarella illalla saan minä häntä kahdenkesken puhutella« ajatteli hän. Nyt oli majurin tytär kukistettu. Kukistaja oli hänen rakkautensa Johannekseen.
Voisiko hän unohtaa Johanneksen? Voisiko hän vielä jotakin toista rakastaa? Jo pelkkä kysymyskin koski kipeästi Johannekseen. Kenties hän voisi! Kenties Liisa todellakin voisi vielä olla yhtä onnellinen jonkun toisenkin sylissä. Mutta siinä tapauksessahan hän ei rakastanutkaan Johannesta yhtä paljon kuin Johannes häntä. Vai rakastiko? Eikö voisikaan? Eikö unohtaisikaan?