United States or Turks and Caicos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vain aavistus eräästä äänestä merestä, joka huokaa. Hän käänsi katseensa pikku Mariaan lapseen, joka makasi hänen vuoteessaan turvallisena, kuin lepäisi meren sylissä. Hänen luonaan se nyt on. Onko hän meri? Kuka ja mikä hän on? Mitä lienee aamulla tulossa, mitä tuo mukanaan päivä? Kuinka hän koskaan voisi täältä päästä? Kuinka voisi kuvitella tänne jäävänsä?
Hän oli unhottanut, että samalla kuin hän Marian onnen tähden oli valmis panemaan henkensä, hän avasi taivaan oven maan päällä juuri sille, jota hän, hänelle tietämättömistä syistä, ennen tuskin sieti nähdä. Hän ei muistanut muuta kuin Mariaa, ja jos hän väliin kirosi Johannesta, joka oli astunut hänen ja hänen onnensa väliin, palasivat hänen ajatuksensa kohta Mariaan takasin.
Niin, neitsyt Mariaan! myönsi Adelsvärd ja teki rintaansa vasten ristinmerkin. Tottapa hän siis oli oikeauskoinen arveli pikku muori ja nyökkäsi rohkaisevasti vaikka oli niin kaukaa, semmoisesta maasta, missä kirkot usein jäivät tyhjiksi kylmän ja lumen vuoksi! Niin oli hänen vävynsä lukenut eräästä lehdestä. Sillä se osasi lukea.
Ettekö tahtoisi kerta jättää kirjanne ja Jumalan kauniissa luonnossa ihailla luonnon kauneutta?« kysyi Maria hiljaa, punastuneena. Johannes jäi seisomaan. Hänen silmäyksensä lensivät ehtimiseen Mariaan. «Te käskette«, sanoi hän vihdoin, «minä tottelen«.
Onhan Maria siksi viehettävä kuin muutkin tytöt ja päälliseksi niin rikas, niin mahtavan talon tytär... Näitä arvellessaan kiihtyi Juusen mieli yhä enemmän Mariaan. Nuo Marian sanat: Kaarloa rakastan enkä ketään muita, ne näpittivät hänen sydämmessään. Hänen tuntonsa rupesi taas tutkimaan.
Hän puheli heidän kanssaan viime vuoden rypäleistä, tuhohyönteisistä, maissista ja perunoista ja Garibaldista Saksan ja Ranskan sodassa. Vanha puutarhuri oli ollut Garibaldin väessä. Kenraalin kuva riippui seinällä Josefin ja Marian keskivaiheilla. Ei sillä ollut mitään väliä sanoi ukko ettei kenraali paljoa uskonut pyhään Josefiin. Uskoivathan kaikki kuitenkin Mariaan!
Suru silmissä loi Attila katseen Mariaan, joka kalpeana istui häntä kuunnellen, ja silloin heidän katseensa sattuivat yhteen. Maria luuli ymmärtävänsä mitä hän ajatteli ja muisti niitä kovia sanoja, joilla hän oli Attilaa loukannut. Sana »anteeksi»! liiteli jo hänen huulillansa, mutta ujouden tunne pidätti häntä.
Leena istui sillä aikaa uskollisena rukkinsa vieressä, tarkastaen nuoria. Kuinka tämä yhdessä olo päättynee? Jos Martti olisi täällä, tokkohan Maria hänelle niin hymyilisi kuin tälle viholliselle. Attilan vaikutus Mariaan oli silminnähtävä, mutta olihan neiti toisen morsian. Martti oli syynalainen, mutta ei toki muita huonompi, eikä häntä saanut kuulematta tuomita.
Hän seisoi kauhistuneena, liikkumatta. Mutta vähitellen näki hän veren lakkaavan juoksemasta. Sydän, josta se oli juossut, oli puhdas. Siinä näki hän oman kuvansa, joka timanttipuvussa hymyili. Nyt avasi nuorukainen sylinsä. Hän levitti kätensä. Hän loi Mariaan silmänsä. Ne olivat kirkkaat, kauniit. Nuorukainen kuiskasi sanan: Maria! Maria riensi avattuun syliin. «Johannes! Johannes!« huusi hän.
Jos tämä herra matkustaa Torcelloon, saa hän siellä puhua isälle ja äidille. Jos hän tahtoo viedä minut kotiaan omaan maahansa, niin minä lähden hänen kanssaan. Sanokoon äiti ja isä mitä tahansa minä seuraan häntä, jos hän tahtoo! Hän tahtoo! sanoi Adelsvärd ja tarttui Mariaan, joka oli suistumaisillaan tuolilta maahan.