United States or Bolivia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Matruusi Karihaara, antakaa anteeksi, että puhuttelen tätä teidän neitoanne. Janne Poikonen ei tarvitse almuja eikä armolahjoja! Taas kun tullaan kotimaamme rantahan, Siellä neitokaisia on kuin keijukaisia, Taas kun tullaan kotimaamme rantahan, Neidot kilvan kaulaan käy. Hurraa, me Suomen meripoiat, Meillä ilo ompi aina, eikä surut meitä paina.
Olkoot hänen sankarinsa minkä nimisiä hyvänsä, Asra tai Nero, olkoot ne okeaniideja tai Russalkoja tahi jokien syvyyden keijukaisia, niin paraiten ja totisimmin hänen sävelensä aina kuvaavat niitä suruja, jotka ovat vuosituhansia rasittaneet hänen kansaansa pyhässä Venäjän maassa.
"'Jokainen sen tietää, että Salmeenilla on koko paholaisjoukko palveluksessa. Kuuluuhan niitä näkyvän useasti sen kotonakin kaikennäköisiä', säesti isäntä. "'Luitko, Jussi, kuinka monta keijukaisia oli', kysyi Risto irvistellen. "'Lempo niitä jouti lukemaan, oli kait niitä vähintäänkin kolmekymmentä'. "'Olivatko isoja?
"Enkö minä sinua tuntisi, kun olen jo tässä kolme päivää sua odottanut, vaikka olisi ollut monta muutakin kiirutta, ja nyt..." Ja samassa sylkäsi hän Tulikuonoa silmiin ja sanoi: "Hokus, pokus, siliakus! "Katso silmillä, äläkä kroopeilla!" Ja samassa näki Tulikuono koko lauman kaikenmoista keijukaisia tanssivan ympärillään.
Tämän teki hän niin kainon rakastettavasti kuin hamasta varhaisemmasta lapsuudesta aina naisten kasvattamat pojat usein tekevät. Kuitenkin koetti hän, tuo poloinen lapsukainen, etsiä kaikesta niistä keijukaisia ja kääpiöitä käsittelevistä saduista, joilla rva de Silvis oli täyttänyt hänen satunäyttämön tapaan työskentelevän mielikuvituksensa, etsiä muutamia piirteitä yleisestä historiastakin.
Kun minäkin olin Tukholmassa ja siellä näin tanssijattaria, niin aivan ne olivat kuin henkiä tai keijukaisia näitten rinnalla...» Mutta silloin ystäväni vähän jo tuskaantui.
«Onpa kummaa nähdä Johannesta iloisena!« sanoi Kaisa sisar, kastaen kuivan leipäpalansa suolakuppiin. «Eilen vielä oli hänen katseensa musta kuin Kalajärven vesi; lienee hän nähnyt keijukaisia eilen illalla tahi somaa unta viime yönä«. «Tänä vuonna saa petäjä kuorensa pitää«, vastasi Johannes, joka hyvällä ruokahalulla nautti samaa ruokaa kuin Kaisa.
'Juuri kun olin päässyt pieleksen harjalle ja alotin hankoomaan heiniä häkkiin, tulee Salmeeni renttu ja kieltää ettei heiniä saa ottaa, kun ne ovat hänen, muka. Hälle annoin minä aika vastaukset, mutt' yhtäkkiä ilmestyy metsästä toiselta puolen pielestä joukko hirmusia keijukaisia, jotka älisivät niin voi kauheaa! ja niitten naamat voi hirmua! ja meidän täytyi lähteä pakoon'.
Tiedäthän aivan hyvin, että tuo Campbell makaa verissään tiellä.» Hän vaikeni hetkeksi. »Etkö koskaan ole kuullut», sanoi hän sitten, »tarinaa Miehestä ja Hyvistä ihmisistä?» Hyvillä ihmisillä hän tarkotti keijukaisia. »En», vastasin, »enkä tahdo kuullakaan.»