Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Ja Henrik huomasi, että Alina pani äkkiä kätensä pois Johanneksen kaulalta ja että he luultavasti olivat suudelleet toisiansa. Henrik tahtoi ensin vetäytyä takaisin, mutta sekään ei enää oikein sopinut. Silloin hän sanoi: Voi, voi, tulkaa nyt kuuntelemaan, mamma soittaa niin mainioita vanhanaikaisia kappaleita, teidän pitää tulla. Mennään vaan, sanoi Alina ja otti Johannesta kainalosta.
Ilomieli oli aamiaisen syötyä kaikissa vieraissa niin vallalla, että olisi luullut heidän valmistuvan tanssikemuihin. Nähtyään kuinka hämillään äiti ja pojat heidän tähtensä olivat, asettuivat kaupunkilaiset herrat vielä enemmän niinkuin kotiinsa ja koettivat alentuvalla tuttavallisuudella lieventää jäykkää väliä. Vanha herra koetti saada erittäinkin Johannesta nauramaan sukkeluuksillensa.
Isä oli vallan vihainen, Johannes vaalea kasvoiltaan. «Mikä teidän on?« kysyi Eeva. «Se perhanan poika«, ärjäsi isä ja iski Johannesta viikatteen varrella «on molemmat viikatteet taittanut! Nuo mokomat kirjat ovat hyvän alun pilanneet«. Ja suuttuneena yhtä julma kuin tavallisesti kohtelias ja rauhallinen, iski Jaakko poikaa taasen varrella.
Ne eivät siis millään tavalla voineet myöskään häiritä Johannesta tai vetää tilille häntä. Mutta kumma kyllä, ne pelkällä olemassaolollaan pakottivat hänet yhä enemmän tilille itsensä kanssa. Hänen oli pakko päivä päivältä yhä enemmän tutkia itseään ja käydä yhä ankarammin itsensä suhteen tuomiolle.
Mutta silloin tuli Liisa häntä katsomaan, itki, lupasi, että hän eroisi Muttilasta, ja vannoi, ettei elämä ollut minkään arvoinen hänelle ilman Johannesta. Ja Johannes uskoi jälleen, siksikuin huomasi tulleensa entistä perinpohjaisemmin petetyksi. Eihän hän olisi Liisalta vaatinutkaan muuta kuin hiukan enemmän rehellisyyttä.
Edeskäypä meni, palasi ja pyysi Johannesta etuhuoneesen astumaan. Siellä ei aluksi ollut ketään. Pian avautui kuitenkin viereisen huoneen ovi ja rouva Rabbing astui sisälle siitä. Pitkänä, komeana ja kuninkaallisena. Tervehti ystävällisesti Johannesta ja pyysi häntä tuokion odottamaan. Lääkäri oli juuri Rabbingin luona. Onko hän hyvinkin sairas? kysyi Johannes. Hän istuu ylhäällä, selitti rouva.
Yleisö oli sangen vähälukuinen. Joku epäilyttävän näköinen, tummapintainen, vilkassilmäinen miespöytye. Eräs hakkaileva pariskunta, nainen jo museokelpoinen. Kaksi ajuria, jotka halulla haukkasivat lämmintä makkaraansa. Vihdoin yksi poliisi, joka myöskin oli pistäytynyt kadulta tänne virkistäytymään. Poliisin läsnäolo rauhoitti suuresti Johannesta.
«En minä saata olla hänestä huolimatta, vaikka hän ei minusta huoli mitään«, sanoi majuri eräänä päivänä samana pyhänä, jona Johannes kävi kirkossa. «Jos minä tietäisin, miten saattaisin auttaa häntä Hm! Hän ei ota vasaan tarjottua apua, vaikka hän on pian nälkään kuolemaisillaan«. Ja majuri mietti itsekseen keinoa, miten saattaisi Johannesta auttaa tämän tietämättä.
Rosel kiiti ennen häntä sisälle ja tarjosi hänelle tulikoukulla hiilen; hän seisoi juuri Avojalan edessä, joka istui takana uunin reunuksella. Ja vielä myöhään illalla, kun kaikki talossa makasivat, läksi Avojalka ulos ja juoksenteli pitkin kylää. Hän hakee jotakuta, jota hän voisi pyytää varoittamaan Johannesta, mutta hän ei tiedä ketäkään.
Ja Henrik otti Johannesta puoleksi leikillä ja puoleksi niinkuin lohduttamisen aikeessa kaulasta ja rupesi vetämään mukanaan. Johannes nousi heti, ja he menivät vinninrappusia alas. Mamma seisoi ovella, silmälasit työnnettynä kauas nenän päähän, ja odottaen katseli ylöspäin, joku kirje kädessä. Mitä? sanoi Johannes puolivälistä rappusia.
Päivän Sana
Muut Etsivät