Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ellei Johannesta pian löydetä, menettää Maria järkensä«, sanoi Klaus, ja hän meni, huolimatta siitä, mitä hänen sanansa vaikuttivat hänen isäänsä. «Herra Jumala; tähän olen minä syypää!« voivotti parooni. Marian vuoteen vieressä istui majuri ja lääkäri.
Hän oli ihmistutkia, tämä kirkkoherra, ja vaikka hän oli saarnamiehenä tavallinen, oli hän kohteliaisuudellaan voittanut pitäjäläisten sydämet. Hän neuvoi, hän opetti, hän ohjasi, ja luottamuksella kääntyi jokainen häneen. Johannesta oli hän usein kiittänyt: niinä hetkinä oli Johannes ollut iloinen.
Johannes hymyili niin suurella katkeruudella, kuin hänen lempeät kasvonsa ja silmänsä myönsivät. "Ei sinulla olisi mitään valtaa minua vastaan, jos ei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä", kuiskasi hän hitaasti ja haaveksien, kuten silloin, kun kerrotaan toisen sanoja. Sauluksen silmät leimusivat, ja hän teki nostetulla kädellään uhkaavan liikkeen, ikäänkuin hän olisi mielinyt lyödä Johannesta.
Sitten Johannesta haettiin ulos jollekin asialle, ojatöistä sopimaan.
Nähtävästi hänestä oli hauska tavata Johannesta, jutella kanssaan, jopa suoda hänelle pieniä lemmenhetkiäkin, mutta tuota kaikkea hän oli valmis suomaan myös Muttilalle yhtä mielellään. Siihen taas ei Johannes voinut mitenkään suostua. Hän hermostui. Hän päätti jättää Liisan kokonaan. Hän oli sitten viikon päivät täydellisesti yksinäisyydessä.
Mamman silmät vettyivät ja sen huomattuaan lisäsi Henrik: Joksikin ajaksi vaan Olen paljon sitä ajatellut, mutta sitä en voi, sanoi mamma kyynelien läpi. Ja ajattelehan itse, minä olen ainoa, joka täällä tuen Johannesta, ymmärrän häntä ja toivon sitä, mitä hän toivoo. Muuten kaikki sekin menisi ikuisiksi hukkaan.
Sinä tiedät, että minulla on nuorempi veli, Johannes, hän, joka saarnasi juhannuspäivänä K n kirkossa, jota saarnaa kaikki ihmiset sanovat aivan erinomaisen kummaksi. Toissa päivänä oli Metsämaahan tullut Harmaalan nuori parooni itse ja kysellyt Johannesta, joka Harmaalasta äkkiä oli kadonnut. Eilen parooni taasen vähää ennen minua oli siellä ollut ja sanonut Johanneksen kadonneen koko maailmasta.
Virren aikana Henrik mietiskeli Johanneksen sanoja siitä, ettei Jumalaa saa hakea tähdistä, ja oli vähän tyytymätön niihin. Hän päätti sopivassa tilaisuudessa ottaa asian puheeksi, ja kehoittaa Johannesta lukemaan Flammarionin kirjoja. Johanneksen kanta tuntui muutenkin Henrikistä vähän niinkuin ahtaanlaiselta ja hänen käsityksensä Jumalasta ikäänkuin liiaksi sidotulta tähän maailmaan.
Johannes aikoi pistää sen taskuunsa ja jatkaa keskustelua. Pyydän, lukekaa se! lausui vapaaherra juhlallisesti. Johannes repäisi kirjeen auki ja luki. Se oli aivan lyhyt. Rabbing ilmoitti, että esiintulleista syistä Johannesta tarvittiin nyt heti virassaan Helsingissä. Hänen oli vielä tänä iltana lähdettävä. Tämä kirje ei merkitse mitään, virkahti Johannes.
Ei mutta missä Johannes on, kun hän ei ole kuulemassa, sanoi Henrik haltioissaan, kun mamma oli lopettanut vanhan poloneesin: Hänen pitää välttämättä tulla. Ja Henrik ei voinut pidättää, vaan meni toisiin huoneihin Johannesta hakemaan. Hän tuli saliin, mutta siellä ei ollut ketään; niin hän meni ruokasaliin. Siellä oli Johannes ja Alina. He seisoivat molemmat vieretysten.