Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. elokuuta 2024
«Ole nyt jo vaiti!« lausui ukko Jaakko hiljaa, mutta huomattavasti hyvillä mielin. Näin oli Eeva kirkosta tultuaan yhäti kiittänyt Johannesta. Jaakko oli väsynyt. Hän halusi nukkua; mutta Eeva ja ukkosen ilma eivät sitä sallineet. Puheen oli kuullut nuori mies, joka oli seisonut harvan oven takana. Hän oli laskenut kätensä ovelle. Mutta hän veti kätensä takasin. Hän käveli rannalle.
Ennenkuin Henrik kuitenkaan ehti panna toimeen uutta ristiretkeänsä, sai hän Johannekselta kirjeen, joka antoi hänelle muuta ajattelemista ja sai hänen toistaiseksi unohtamaan tämän aikeensa. Sen jälkeen kuin Henrik useita vuosia sitten Uunon kanssa kävi pohjanmaalla Johannesta tervehtimässä, olivat tämän asiat paljon entisestään muuttuneet. Alina oli kovin innoissaan kaikesta mitä näki.
Kirkkoherran kuoltua olivat pitäjäläiset kovasti kehoittaneet Johannesta pyrkimään kotiseurakuntaan ja luvanneet yksimielisesti pyytää häntä papiksensa, jos vaan tulee kysymys. Ja miksi se ei koittaisi, kun siihen koko elämä tähtäsi.
Tämmöiset olivat Gabrielin asiat siihen aikaan kuin Henrik ja Uuno matkustivat pohjanmaalle Johannesta tervehtimään. He eivät paljon Gabrielista tienneet. Henrik oli kuullut muka epäonnistuneesta koneenkäyttäjä-tutkinnosta ja jostakin "rakkaushistoriasta." Edellinen tieto oli väärä, sillä Gabriel ei ollut vielä alkanutkaan suorittaa tutkintojaan, jotka sitäpait olivat suoritettavat Helsingissä.
Henrikille oli selvänä, että mitään onnettomuutta ei ollut Johanneksen ja Alinan välillä, vaan että kaikki paha tuli siitä, että mamma ei voinut rakastaa Alinaa yhtä paljon kuin Johannesta. Sentähden Henrik yhä enemmän varmistui siinä, että mamman pitäisi välttämättä jättää heidät, ja että silloin ei olisi mitään estettä olemassa Johanneksen ja Alinan onnelle.
«Tuli se kanssamme aamulla«, sanoi Eeva, joka turhaan oli Johannesta hakenut; «mutta mihin hän on kadonnut, en minä ymmärrä«. «Johannes Jaakonpoika Metsämaa!« huusi kirkkoherra. Ei vastausta. «Ellei se vaan ole sama poika, joka äsken vei raamattuni ja jota turhaan olen hakenut«, sanoi lukkari. «Kyösti-suutarin töllissä istuu poika ja lukee raamattua«, sanoi joku joukosta.
Hän nousi, ja rientäen Klausta vastaan ennätti hän kuulla sanat: «Turhaa on hakea, Johannesta ei löydy tässä maailmassa«. Nämä sanat, jotka Klaus väsyneenä ja ajattelematta luuli sanoneensa ainoastaan majurille ja paroonille, vaikuttivat väkevästi Mariassa. Hänen toivonsa sammui ja samalla se luonnoton, jäseniä jännittävä rauha, joka hänessä oli asunut.
Kreivi Markjan ja hänen joukkonsa jalo uhrautuvaisuus aiheutti sen, että kuningas Teja sai pitkän aikaa salatuksi vihollisilta peräytymisretkensä suunnan. Takaa-ajajat eivät löytäneet heistä jälkeäkään. Cethegus pyysi Johannesta lähtemään pienemmän joukon kanssa oikealle lounaaseen päin ja Alboinia vasemmalle koilliseen pitkin Via Flaminiaa, hakemaan kadonneiden jälkiä.
PIRKKO. Minä pidän varalta siellä ulkona, enkä päästä Johannesta sisään, ennen kuin ovat menneet tiehensä. ANNA LIISA. Tee se, hyvä Pirkko. PIRKKO. Kyllä! Käy vaan sisään, kotona näkyy olevan Anna Liisa. MIKKO. Hyvää iltaa! ANNA LIISA. Sinä olet käynyt minua hakemassa? MIKKO. Kävinhän minä eilen iltapäivällä. Ja odottelin täällä hyvät aikaa, mutta sinua ei vaan kuulunut kotiin.
"Hän muistuttaa luostarin käytävässä olevaa kultapohjaista kuvaa." "Aivan oikein, hiljaista, surullista päätä tuolla, apostoli Johannesta." "Ennenkuin sain kirjeesi, olin jo päättänyt tulla tänne." "Aioitko käydä minun luonani Valerian luona?" "En, Totila. Tulin tänne Cassiodoruksen tutkittavaksi ja sitten vihittäväksi munkiksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät