United States or Rwanda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mut kosken kuumassa kuohussa, Juur' jossa sen juoksu suorin, On, päällä vaahtinen vaippansa, Yks' Ahtolan neito nuorin; Se Vellamon karjoja paimentaa, Ja koskien kuohua katsastaa. Sydän on Vellamon neidollai Sen vaahtisen vaipan alla, Ja lemmen liekki se aallossai Voi syttyä niinkuin maalla: Ja Vilhoa neitonen Vellamon Se katsellut kauan ja liioin on.
Sydän on Vellamon neidollai Sen vaahtisen vaipan alla, Ja lemmen liekki se aallossai Voi syttyä niinkuin maalla; Ja Vilhoa neitonen Vellamon Jo katsellut kauvan ja liioin on. Ja tuostapa neitosen rintahan On syttynyt outo mieli, Povensa kuulevi huokaavan, Mut kertoa ei voi kieli; Hän kuohujen keskehen istuksen, Siin' ainakin Vilhoa vuotellen.
Vait'! Ruhtinas nousevi nyt Ja ottaa maljan vaahtisen käteensä. Lausua sanan nyt hän halaa, Valansa tehdä hetkenä lupauksen. "Mua sankarit, kuunnelkaa, Te lehdet nuoret harmajan tammipuun Runkohon puhjenneet, sen, jonka Taistelumyrskyt runteli useinkin. Ken teistä jo silloin ois' Ajellut kiitäin perhoja nurmen, kuin Morvenin mailla sai Dunkomar Miekkani kautta kuoleman kalpean?
Ei haaksien onnesta huoli meren vaahtisen valtiatar, merimiesten pyyntöjä kuule ei linnan haltiatar, hän aaltojen kulkea antaa, miten tahtovi taivas vaan, ja haaksien hautahan syöstä meren kuiluja kulkemaan.
Mutta Akhilleus itkuun puhjeten istuutui meren vaahtisen ääreen, kaihtaen kumppanejaan, meren siintoon katseli tummaan, näin, kädet kurkottain rukoukseen, huus emoansa: "Oi emo, koska ma niin lyhykäisen sain elon arvan, kunnian kuulun Olympon Zeus jylykorkea mulle ois toki suova; mut ei hän rahtuakaan sitä suo nyt.
Kuin pimeään koko maan raju peittää pieksävä myrsky aikaan syksyiseen, kun sankimmat sadevirrat viskoo Zeus, vihall' ihmisien kataluuksia vitsoin, kun lain vääntäen tuomitsee käräjillä he väärin, polkien oikeutt', unhottain ikivaltojen koston; kaikkipa tulvillaan joet vuolaat juoksevat silloin, ouruten uurtaa veet ylt'ympäri kumpua monta, jyrkänteelt' alas viskautuu meren vaahtisen helmaan pauhuin valtaisin, monet ihmistyöt tuhoellen: noin kumu suur' oli, kun hevot karkkosi iliolaisten.