United States or Cambodia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Suuri mastonpalanen köysinensä viskautuu hiekkaharjun juurelle asti, ja lyhyt, iloinen huuto pääsee mieheltä, joka on pysytellyt siinä kiinni. Hän on pelastunut. Mutta veitsi syöstään heti hänelle sivuun, niin että hän kaatuu takaperin.
Ei rahoja näy, ei kuulu, pian saapuu jo kruununmies, Myö konnut ja irtaimiston, maat mannutkin kenties. Ja niin on mennyttä kaikki, mitä tehnyt ja toivonut on, On mennyttä vuosien vaivat, kotikulta kun mennyt on, Pois maailmaan akanoina lapsjoukkokin viskautuu, Joku huutaa rahasta yhden tai ruodillen joku muu.
Ja niin on mennyttä kaikki, mitä tehnyt ja toivonut on, on mennyttä vuosien vaivat, kotikulta kun mennyt on, pois maailmaan akanoina lapsjoukkokin viskautuu, joku huutaa rahasta yhden tai ruodillen joku muu.
Kuin rajutulvana viskautuu lakeuksia kohti talvisin tunturivirta, mi paisuu Zeun satehesta, kuivaa tammea monta ja honkaa monta se tempaa mennessään sekä vie meren helmaan liejua paljon: 495 noinp' yli tanteren riensi nyt riehuen loistava Aias, maahan löi hevot, miehet.
Hän vartoi: tyttö läheni, kuin kutsun kuullut ois, niin suoraan, varmaan, ääneti, kuin henki häntä tois. Jo saapui valaistessa kuun jo sattui katse kaivattuun. Hän näki, nimen äänsi, suu ei vastausta suo; sylihin vieno viskautuu, ei sulje syli tuo; läväisty rinta elvy ei, vait kaikk' on, kaiken kalma vei.
"Leininruohoista keitettyä vettä myöskin paljo käytetään", sanoi suntion Maiju, "minun isäni sitä usein juo. Kas se leini on sellaista, että välistä se viskautuu yhteen, välistä toiseen paikkaan, ja kun se on rinnassa, niin sitä sitten ahdistaa. Mutta mikä nyt varmaan olisi hyvää, niin se on muurahaispesästä tehty kylpy. Se on niin mainion hyvää.
Sana tuo, sepä riitti, ei tarpeen muu, väki riemunsa ilmoille huus; päin ryssiä korskia viskautuu nyt urhoja sataa kuus; rivi riviltä laastihin lauman nuo, loput sortuivat sillan luo. Sandels, hän luo väen voitollisen tuli rantahan ratsullaan. Ohi joukkojen lens' ori valkoinen veripurppura-hohteessaan, ja nyt kenraali tervehti tenhoutuin sotarintaansa riemusuin.
Kuin pimeään koko maan raju peittää pieksävä myrsky aikaan syksyiseen, kun sankimmat sadevirrat viskoo Zeus, vihall' ihmisien kataluuksia vitsoin, kun lain vääntäen tuomitsee käräjillä he väärin, polkien oikeutt', unhottain ikivaltojen koston; kaikkipa tulvillaan joet vuolaat juoksevat silloin, ouruten uurtaa veet ylt'ympäri kumpua monta, jyrkänteelt' alas viskautuu meren vaahtisen helmaan pauhuin valtaisin, monet ihmistyöt tuhoellen: noin kumu suur' oli, kun hevot karkkosi iliolaisten.