United States or Laos ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kilven kiiltävän puhkipa koht' ase ankara työntyi, myös läpi haarniskan taesorjan tunkihe tutkain, reiän miehustall' ihotakkiin leikkasi keihäs, vaan mies itsepä väisti, ja välttyi kuolema kolkko. 360 Miekan tempasi nyt Menelaos päähopeaisen, kalhasi, kurkottain kypärää, vaan säilä sen harjaan särkyi kappalehiksi ja maahan kirposi hältä.
Sen onhan täyttänyt kaiken Zeus, mitä kurkottain kätes ennen hält' anelitkin, että akhaijit laivoilleen ajetuiksi jo joutuis, surren kaivata sais sua, kun hätä haikea sortaa." Vastasi voihkaisten uros askelnopsa Akhilleus: "Oi emo, kaiken tuon on Olympon valtias tehnyt. Vaan mikä siit' ilo mulla, kun vaipui kumppani kallis, Patroklos, ylin ystävä mun, yli kaikkien muitten armas kuin elo mulle?
Kun näki kääntyvän Antilokhos pakosalle Thoonin, syöksähtäin peräss' iski hän peitsellään verisuonen poikki, mi pitkin selkää käy ylös niskahan asti; sen ihan poikki hän iski, ja kenttään mies selin sortui, kohden kumppanejaan kädet kurkottain polo vielä.
Kurkottain käsiänsä nyt pyysi ja vaiteli vanhus: "Hektor, äl' yksin käy, rakas poikani, erjeten muista vastaan miestä sa tuot', ett' ei käsi Peleun poian sulle jo surmaa tois, väkevämpi hän on näet paljon, kauhea tuo! Kunp' ois yht' armas taivahisille hän kuin mulle, hän koht' ois koiria, korppeja silloin ruokkiva ruumiillaan, mure raskas haihtuva multa!
Mutta Akhilleus itkuun puhjeten istuutui meren vaahtisen ääreen, kaihtaen kumppanejaan, meren siintoon katseli tummaan, näin, kädet kurkottain rukoukseen, huus emoansa: "Oi emo, koska ma niin lyhykäisen sain elon arvan, kunnian kuulun Olympon Zeus jylykorkea mulle ois toki suova; mut ei hän rahtuakaan sitä suo nyt.
Vuossatain takaa yössä Judean ma kartanolla papin ylimmäisen nään palavaisen hiilivalkean ja joukon kesken miehen yksinäisen, jok' yli hiilten kättään kurkottain niin lämmittelee kuin jos kylmäis mieltä, ykskantaan kysymyksiin vastaa vain ja puhuu murtain Juudan kansan kieltä. »En ole galilealainen en.» Mies vanhan päänsä viitallansa peittää.
Mutta kun ehtivät kaivannon sekä paalujen turviin, iliolaisten heist' ylen monta jo syöstyä surmaan, vihdoin laivojen luona he seisahtui tenän tehden, huusivat rohkaisten kukin toistaan, taivahisilta palvoivat, kädet kurkottain, palavasti he turvaa. Vaan sotaorheillaan eestaas karahutteli Hektor, katseeltaan kuin Gorgo ja Ares, urhojen surma.
Jänteren kummankin sekä luut kivi armoton ruhjoi, murskasi kaikki, ja mies selin sortui tanteren multaan, kaatui, kurkottain kädet puoleen kumppaniensa, haukkoi henkeä rinta; mut luo heti heittäjä juoksi, Peiroos, peitsellään navan kohtaan survasi, suolet suljui maalle jo kaikki, ja laskihe yö yli silmäin.