United States or Haiti ? Vote for the TOP Country of the Week !
Humisi hetken liekki, niinkuin tulen on tapa, sitten sinne tänne kieli tuo liikkui, lausui sanat seuraavaiset: »Jos uskoa ma voisin vastaavani miehelle, joka päälle maan taas pääsee, tään liekin tutkain eipä liikkuis enää. Mut koska, jos ma oikein kuullut olen, elossa päässyt viel' ei täältä kukaan, en pelkää häpeää, vaan sulle vastaan.
Mutt' yhä taisteli vielä Dolops, yhä voittoa toivoi, vaan toverilleen koht' avun urhea toi Menelaos, huomaamatta Dolopsin hän sivult' äkkiä astui, peitsen hautasi hartiahan, jott' ulkoni tutkain rinnan puolta, ja maahan mies suinpäin heti sortui.
Tähtäsi Idomeneus sekä vastaan välkkyvän keihään heitti, kun riensi hän aimona päin; sopa vaskinen estää ei sitä voinut, vaan läpi vatsan tunkihe tutkain; kaatui mies rytinällä, ja riemuten kaataja huusi: "Kaikkien ihmisien yli, Othryoneus, sua kiitän, jos sanan täyttänet tuon, jota vastaan tyttären antoi Dardanon-heimoinen Priamos sun morsiamekses.
Mieli jo tyrmistyi ajomiehelt' entinen, aimo, alt' ei kätten surmaisten edes orheja kääntää pois pakosalle hän ehtinyt, vaan hänt' uumihin iski keihääll' urhea Antilokhos; sopa vaskinen estää ei sitä voinut, vaan läpi vatsan tunkihe tutkain; voihkaten vaunuiltaan valioilta hän kenttähän vaipui. Ohjasi valjakon Antilokhos, jalon Nestorin poika, puolelt' iliolaisten akhaijein luo varusäärten.
Peitsi jo Patroklon lamautti ja isku Apollon; kuoloa välttääkseen hän väistyi kumppaniparveen. Mutta kun urhean Patroklon näki väistyvän Hektor kamppailusta jo ruumiissaan terän vaskisen vamma, juoksi hän joukostaan rivikuntien kautta ja uumiin peitsell' urhoa iski, ja tunkeutui läpi tutkain. Sortui ryskähtäin uros sorja akhaijien murheeks.
Mut sielu kirkkainkaan ei taivahissa, serafi ei, jok' enin näkee Luojan, voi selitystä kysymyksees antaa. Näät Ikisäätämyksen onkaloihin syvälle niin sen tutkain tunkee, että ei sinne silmä kuolevainen kanna. Ja päälle maan kun jälleen saavut, kerro tää siellä, ettei julkeneisi kukaan päämäärää tuota kohti käydä enää.
Mut sielu kirkkainkaan ei taivahissa, serafi ei, jok' enin näkee Luojan, voi selitystä kysymyksees antaa. Näät Ikisäätämyksen onkaloihin syvälle niin sen tutkain tunkee, että ei sinne silmä kuolevainen kanna. Ja päälle maan kun jälleen saavut, kerro tää siellä, ettei julkeneisi kukaan päämäärää tuota kohti käydä enää.
Tielläpä koht' ajomies majan eessä jo kohtasi aimo, Meriones; näet sinne hän noutoon vaskisen peitsen riensi, ja urhea Idomeneus noin hälle nyt virkkoi: "Meriones, Molos-sankarin juurt', asekumppani armain, miksikä tänne sä käyt, jätät taaksesi taistelotelmeen? Nuoliko iski ja tuskaa tuo sen pistävä tutkain? Vai mua kutsumahan joku laittiko?
Virkki, ja peitsi jo viuhui päin, valahuttaja varjon, päin Diomedeen iski jo kilpeä, sen läpi tutkain vaskinen tunkeutui, sopa kunnes kohtasi vankka. Raikuvin äänin huusi Lykaonin loistava poika: "Miehustas läpi laskin, etk' ole tuota, ma luulen, kestävä kauan, vaan ison maineen mulle jo tuotat."
Virkki, ja peitsi jo viuhui päin, valahuttaja varjon, kilpeen Peleun poian, ei ohi, vaan ihan keskeen; kauas kilpistyi toki tutkain Hektorin vimmaks, suotta kun singonnut oli kourast' iskevä keihäs. Valtasi hämmennys hänet, vailla kun peist' oli toista; 293 huutaen Deifoboon hän turvasi valkeakilpeen, pyytänyt peist' ois hältä, mut vierell' ei veli seissut.