United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Maa, mantu, joka joit tän veren, kosta! Murhaajan päähän nuoles iske, taivas! Maa, ratkee, niele hänet elävältä, Kuin veren nielit hyvän kuninkaankin, Tuon hornan palkkalaisen teurastaman! GLOSTER. Rakkauden ohjett' ette tunne, rouva: Hyvällä pahaa kosta; sitä siunaa, Ken sua kiroo. ANNA. Konna, sin' et tunne Lakia Jumalan etk' ihmisten; Pahinkin peto tuntee säälimystä.
Sa autio, miss' ennen Troja seisoi, Sa arvon tähde, kuninkaan vain hauta, Etk' enää kuningas, sa kaunein maja, Miks inha suru sinuss' asustaa Ja ilo vain on olutmajan vieras?
ROMEO. He vangitkoot siis mun ja surmatkoot mun! Ma kaikkeen tyydyn, kun sa vain sen tahdot. Siis valo tuo ei ole aamun silmä, Vaan Cynthian otsan kalvas kajastus; Etk' ole leivo tuo, jonk' ääneen vastaa Ylhäällä päämme päällä taivaan holvit. Ma viivyn, lähtöön olen haluton, Tule, kuolema, se Julian tahto on. No, armas, haasta, viel' ei koita koi. JULIA. Oi, koittaa, koittaa! Joudu, riennä, oi!
Olen portto, Sen kuulin; korvaan valhe tuo niin syvän Löi haavan, ettet syvempää voi tehdä Etk' auttaa tätäkään. No, puhu. PISANIO. Rouva, Täält' ette palaa kai. IMOGEN. En luultavasti, Kosk' aiot tappaa mun. PISANIO. En, en. Mut jospa Niin viisas olisin kuin olen rehti, Niin onnistuisi tuuma.
Sinnepä mult' oma puoliso jäi, oma poikani pieni, jäi varat vauraat, joit' ilo köyhän hallita oisi. Silti ma kiihdän kumppanit päin, käyn itsekin innoin taistoon mies kera miehen, vaikk' ei tääll' ole mulla, pois mit' akhaijit laahata vois tai kaahata lainkaan. Itse sa jouten seisot etk' edes yllytä muita taistoon vankkumatonna ja puoltoon puolisojensa.
Virkki, ja peitsi jo viuhui päin, valahuttaja varjon, päin Diomedeen iski jo kilpeä, sen läpi tutkain vaskinen tunkeutui, sopa kunnes kohtasi vankka. Raikuvin äänin huusi Lykaonin loistava poika: "Miehustas läpi laskin, etk' ole tuota, ma luulen, kestävä kauan, vaan ison maineen mulle jo tuotat."
Soittosi ei, Afroditen ei suloantimet auttais, 54 kutrisi, muotosi muu, pölykössä kun pyörivä oisit! Arkoja iliolaiset on totta, sun aikoja muuten kai kivivaippa jo vaatettais, tihutöittesi palkka!" Hälle Aleksandros jumaluhkea vastasi jälleen: "Hektor, syystäpä nyt mua nuhtelit etk' asiatta.
Mutta jos kuolleet lie he ja Hadeen maille jo menneet, murhe se meidän on vanhempain, isän itku ja äidin; kaipio kansan on muun lyhyempi, jos et sinä itse alla Akhilleun kätten vain nyt henkeäs heitä. 55 Muurien taa tule, poikani, siis, jott' ois tuki, turva miehill' Ilionin sekä naisill', eikä Akhilleus sais ikimainett', etk' elon ilmoja itse sa jättäis!