United States or Ireland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Levitän käteni ja kaikki sormeni eivät riitä osoittamaan niitten lukua, jotka tällä virralla olen pelastanut. Kuinka sitte voitte, isäntäni, sanoa minua pelkuriksi." "No, jos sinä et pelkää, niin ainakin muut sen tekevät", jatkoi Frank. "En minä eivätkä he ole arkoja. Me pidämme mahdottomana kulkea kanootilla putouksista.
Mutta nyt ei Mikko lähtenyt kalalle eikä metsälle kuusta kuulematta. Ja pitkällisen harjoituksen avulla hän tuli ymmärtämään kuusen puheen. Jos kuusessa kuului yhtämittaista kiinteää ilmavirtaa, olivat kaikki otukset niin arkoja, etteivät silmiä sietäneet, olipa ilma miten kaunis tahansa.
Antakaa minun mennä, niin saattepa nähdä, että Pekka kyllä tulee metsässä toimeen." "No, koetahan sitten. Pyssyllä et saa ampua lintuja; sitä kyllä tarvitaan suurempia eläviä vastaan, ennen kuin perille pääsemme; sinun nuolesi kyllä välttävät metsoille, jotka tällaisella pyryilmalla eivät ole arkoja. Antti seuraa sinua pyssy mukanaan, jos sitä tarvittaisiin.
Kuin sudet raateliaat vie laumast' uuhia taikka vuohia nuoria, kun hajoella sen vuoria pitkin antanut paimen on huolimaton; sudet senpä kun huomaa, raastavat, raatelevat verisuin koht' arkoja noita: riensi akhaijit noin päin iliolaisia; nuopa vain paon parkuvan muistivat, jäi väki urhea unhoon.
Kesäkuun 6 päivänä illalla tuli Lukongeh pääministerinsä seurassa Stanleyn luo ja sanoi: "Alamaiseni ovat arkoja tullessaan vieraasen maahan. He eivät ole niin paljon matkustelleet kuin wangwanat. Minun täytyy sentähden pettää heidät, sillä muulla tavalla en voi auttaa sinua. Aion antaa sinulle kolme kolmatta kanoottia airoineen. Ne eivät ole paljon arvoisia ja jos et niihin tyydy, niin älä moiti minua siitä. Sanon kansalleni palaavasi Ukereween.
Mutta naimattomuuden tavallisimpana syynä on vapaudenrakkaus, vallankin muutamanlaisilla leikkisillä ja itseensä tyytyvillä luonteilla, jotka ovat tavattoman arkoja kaikellaisten rajotusten suhteen, niin että he melkein pitävät sukkanauhojaan ja vyötään siteinä ja kahleina.
Hän jatkoi: "Ei se sentään rukiille enää mahda juuri paljoa, mutta touot ovat vielä arkoja." Tyttönen näytti minusta vielä niin pieneltä, mutta hänen äänessään asui aika ihmisen totisuus ja vakavuus. "Kuinka vanha sinä olet?" kysäsin. "Mikon päivänä tulee kolmetoista." Tuo kummastutti minua. "Etkö pelkää takaisin tullessasi näin yösydännä?"
Kahden kesken hänen kanssansa tuossa yksinäisessä, tuskin valaistussa huoneessa minulla oli voimaa, oli sydäntä syöstä hänet luotani, vieläpä soimatakin häntä... Ja nyt hänen kuvansa seurasi minua, ja minä pyysin häneltä anteeksi; muistellessani noita vaaleita kasvoja, noita kosteita ja arkoja silmiä, noita hajanaisia hiuksia hänen kyykistyneellä niskallaan, muistellessani, kuinka hänen päänsä hiljaisesti kallistui minun rinnalleni, minä tunsin tulen polttavan itseäni "Teidän" ... kuiskahti vielä hänen vieno äänensä minun korviini.
Minusta näytti siltä kuin itse taivaan Jumala olisi painanut leimansa teidän otsaanne ja merkinnyt teidät siksi olennoksi, joka oli johtava arkoja ja epäröiviä. Linnan salissa lauloivat ritarit ja ylimykset ylistystänne; ja rahvaskin, lähellä ja loitolla, nimitti teitä maan toivoksi ja turvaksi. Ja kaikki he ajattelivat, että teissä palaisivat meille entiset hyvät ajat.
Tuosta kohta ne, jotka asuivat lähellä kirkkoa ja joka päivä ja joka aika, niin pimeällä kuin päivälläkin, tulivat kulkemaan kirkon sivuitse, rupesivat sanomaan: Me kyllä uskalletaan mennä kirkon sivu, vaikka olisi niin pimeä kuin seinä. Rohkeita oli kuusi ja arkoja neljä. Pelkurit panivat vedonlyönnin ehdolle ja lupasivat maksaa 50 ruplaa niille, jotka kohta paikalla menisivät kirkon sivu.