United States or Montserrat ? Vote for the TOP Country of the Week !
Täällä on kaikkialla metsiä, jotka kyllä riittävät kanoottilaivaston rakentamiseen. Miksi sitte emme rakenna sellaisia? Sitte käski hän rummunlyöjän kutsumaan väen katselmukseen. Se totteli, vaan hitaasti se tuli. Frank ja päälliköt saapuivat ensiksi. Arapialaiset ja heidän miehensä tulivat myöskin, joten Stanleyn ympärillä pian oli tiheä joukko uteliaita muotoja.
Frank Pocock kulki suoraan eteenpäin, siksi kuin hän oli saapunut kukkulan harjulle. Hän loi pitkän, laajan silmäyksen johonkin, heilutti hattuaan ja riensi alas Stanleyn luokse ilosta loistavin kasvoin, nuoruuden hehkulla ja elämäinnolla huudahtaen: Minä olen nähnyt järven, herra, ja se on suuri!
Laamanni Frank oli siihen asti pysynyt kylmänä ja ylpeästi torjunut pienimmänkin imartelun, mutta sitä hienoa, huomaamatonta ylistystapaa, jota lahjakas Emelie käytti etevästi teeskennellen tietämättömyyttä saadaksensa häneltä neuvoja ja opetusta, sitä hän ei voinut vastustaa. «Erittäin miellyttävä ja lahjakas nainen»! ajatteli hän yhä innostuneemmin hänestä, vaikka harvoin sitä lausui.
Kun tapasin sinut syyskuussa, silloin kuin Maggien kotiin saatoit, olisin tunnustanut sinun sisarekseni, Margery luulen että olisin sen tehnyt ja kertonut kaikki vaimolleni vaan juuri silloin odotin joka päivä Frank Pembridgen pyytävän Alicea vaimokseen, enkä tyttäreni onnea voinut turmella. Parempi olisi ollut vaikkapa vielä silloinkin olisin ilmoittanut kaikki; vaan olen ollut aika houkkio!"
Wangwanat, joita Frank ja urhoollinen Manwa Sera johtivat, lisäsivät tätä suurta joukkoa 150 miehellä ja 20 naisella, ja kaikki yhtyivät täyttä kurkkua siihen lauluun, jonka vanha Kijaju lauloi sen päivän kunniaksi, jolloin valkoinen päällikkö liittyi veljeyteen Komehin kuninkaan kanssa.
Hauskan näköinen, vanhanpuolinen rouva istui pöydän takana, ja pitkä, mustatukkainen neito puuhaeli jotakin syrjempänä. Minä kohta ilmoitin nimeni. Minä olen Frank Wilcox, palvelen rautatiepostissa, ja olen tullut tänne teiltä jotakin tiedustelemaan. Sanokaa vain. Me tunnemme teitä hyvin nimeltä, oli ystävällinen vastaus, joka minulle oli erinomaisen hauskaa.
Uledi, majoitusmestari, sanoi Stanleylle venepoikain puolesta, että he pitivät häntä isänään ja että vaikka kaikki muut kieltäytyisivät tulemasta mukaan, Frank ja Stanley voisivat astua veneesen, jonka jälkeen hän ja hänen ystävänsä uskaltaisivat lähteä tuolle pitkälle matkalle, vieläpä jo sinä päivänä! Joulupäivä vietettiin erittäin iloisesti ja hupaisesti.
Veljekset Pocock ja Barker tulivat eräänä päivänä Stanleyn luokse ja Frank, joka johti puhetta, sanoi: Veljeni, Fred Barker ja minä olemme ottaneet vapauden, sir, esittää teille pyynnön, jonka ihan varmaan mahdatte katsoa kummalliseksi ja sopimattomaksi.
Puhun teille totta", jatkoi Uledi, kun Frank epäillen pudisteli päätänsä, "isäntä hyvä, olen tarkkaan katsellut putousta kokonaisuudessaan, enkä näe mitään mahdollisuutta, kuinka täältä voimme päästä siitä alas; varman kuoleman saisimme jos koettaisimme." "No mitä sitten teemme?" sanoi Frank. "Meidän tulee ilmoittaa isännälle", vastasi Uledi.
Levitän käteni ja kaikki sormeni eivät riitä osoittamaan niitten lukua, jotka tällä virralla olen pelastanut. Kuinka sitte voitte, isäntäni, sanoa minua pelkuriksi." "No, jos sinä et pelkää, niin ainakin muut sen tekevät", jatkoi Frank. "En minä eivätkä he ole arkoja. Me pidämme mahdottomana kulkea kanootilla putouksista.