Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Petrea Frank se näin puhui, suuremmoisilla liikkeillä surullisen lystillisesti jättäen sen kodin hyvästi, josta juuri koko perhe oli muuttamassa. Oli sateinen päivä huhtikuun keskipaikoilla.
Frank ja hänen veljensä Edward, jotka olivat lähetetyt edelläpäin lauttauspaikalle, olivat sillaikaa laittaneet Lady Alicen kuntoon, ja ihmiset, varastot ja eläimet kuljetettiin sitte Kinganin yli sellaisella nopeudella että venhe kello 3 i.p. taasen oli jaettu kappaleisin ja pantu pienille kantosauvoille ja retkikunta taasen matkalla Kikokaan, ensimäiseen pysäyspaikkaan.
He veivät mukanaan kymmenen kaunista kangaskappaletta, kymmenen helmirihmaa sekä viisi syltä vaskilankaa, saattaaksensa hänet keskusteluun kanoottien ostamisesta tahi vuokraamisesta. Frank ja hänen seuralaisensa palasivat viidenkymmenen kanootin sekä kahden päällikön ja Ukereween "pääministerin" johtaman miehistön kanssa.
Muun retkikunnan piti kulkea maitse; kanootteja aiottiin johtaa virtaa alas niin varovaisesti, kuin asianhaarat vaativat. Kun Stanley venheineen jätti Mowa-lahden, ryömi Frank, joka oli kipeänä ajoksista jaloissa, käsissä ja polvissa, eräälle kalliolle, sieltä katsellakseen kanoottien lähtöä ja sama tunne saattoi Manwa Seran ja maan-asukkaatkin tulemaan sinne.
«Ukkoseni, anna anteeksi! mutta nuo oivalliset asiat ovat vähäsen vaikeat sulattaa, ja minä ajattelin ... kuuleppas Brigitta!...» ja rouva Elise Frank viittasi luoksensa vanhan palvelijan ja puhutteli häntä hiljaa.
"Kuulkaa, sir, antakaa onnen ratkaista tämä asia; kaksi onnistunutta kertaa kolmesta ratkaisee koko jutun." "Olkoon menneeksi; tässä on rahaa." "Myntti Lualaballe; kotka paluumatkalle." Frank nousi seisomaan loistavin silmin. Hän heitti rahan korkealle ilmaan. Se putosi. "Kumpiko oli?" kysyi Stanley. "Kotka!" vastasi Frank tyytymättömän näköisenä. "Heitä uudestaan!"
Sentähden hänellä ei ollut rauhaa, sentähden oli hänen tarvis lausua sana sana, joka vastahakoisesti luistaa miesten huulilta, mutta jonka lausumista pelkäämään Ernst Frank oli liian miehekäs. Ja kun Elise astui sisään, niin hän ojensi hänelle kätensä ja lausui sillä hellyydellä, joka aina ilmasihe hänen vakavuudessansa: «Anna minulle anteeksi Elise!
Mitenkähän kaiken tämän käy. kun saamme lapsia? Toivon lasten pehmittävän vanhukset ja saattavan kodin lämpimämmäksi." Lapsia karttuikin vuosien kuluessa. Ensin syntyi Tom, harteva, vilkas, palleroinen Tom, oikea isän kuva; sitten Kaarle, Jim, Lovisa, Katri ja Frank kaikki hyviä, iloisia ja rakastettavia lapsia.
Houreissaan oli hän hierovinaan sopimusta kuninkaan kanssa ja kuumehaaveissaan kuuli hän yhä korvissaan "Lukongeh, Lukongeh" alituisesti vaan "Lukongeh". Ollessaan parantumaan päin lähetti Stanley Kamuda-päällikön ja Frank Pocockin Lukongeh'n luo.
"Ajattele tarkoin asiaa, rakas ystäväni; älä hätäile. Elämä ja kuolema riippuu päätöksestämme." "Kulkekaamme virran juoksua myöten, sir!" "Niin, jos oikein asiaa ajattelemme, Frank, on tämä suuri virta kuitenkin se, jonka Livingstone ensiksi näki ja jonka äyräiltä hänen murtunein sydämin täytyi palata takaisin ja jättää se salaperäisyytensä peittoon, jalo päämaali.
Päivän Sana
Muut Etsivät