Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Frank hukkuu. Frank oli matkan loppupuolella ollut sairas paiseista, jotka yhä enemmän laajenivat ja tuottivat hänelle suurta kipua. Hän hoiti niitä tosin huolellisesti, vaan oli kykenemätön käymään ja pitämään väkeä silmillä; harvoin hän kuitenkaan oli toimetonna.
"Ihminen voi kuolla ainoastaan yhden kerran." "Kuka voi taistella kohtaloansa vastaan?" "Kohtalomme on Jumalan kädessä!" näin hänelle eri haaroilta vastattiin. "Hyvä! Paikoillenne", sanoi Uledi. "Te olette miehiä!" huudahti Frank, ihastuneena ajatellessaan kohta leiriin pääsevänsä. "Bismillah! "Bismillah!" kertoi miehistö ja souti sitte pois ystävällisestä lahdesta.
Frank Pocock sai käskyn valita miehistöstä itselleen apulaiset ja miehittää ne neljä pientä kanoottia, jotka voivat kantaa noin kaksikymmentä miestä.
Kello 6 iltapuolella kannettiin Stanleyn majaan kaksi maljaa, täynnä palmuöljyä ja varustetut pumpulisydämillä, jotka sytytettiin. Nyt oli hänen iltapäivän-levähdyksensä aika, piippujen ja kahvin aika, jota Frank aina kutsuttiin viettämään Stanleyn kanssa. Kun hän tuli sisään, kiehui kahvipannu ja pieni Mabruki seisoi valmiina tarjoamaan tätä lemuavaa juomaa.
Kumpikin lapsi oli jo niin vanha, että saattoi heidän perheellisiä olojansa käsittää; Mamie oli kaksitoista, Frank kymmenen vuotta vanha ja he muistivat vallan hyvin sen ajan, jolloin isä oli lähtenyt pois. Mrs Bassetin kertomus kohtauksesta Rossiterin kanssa poisti kokonaan unen rouva Rossiterin silmistä.
Sen valkoinen kummitusvalo levisi yli paikan, missä kuolo oli Stanleyltä vienyt hänen uskollisen ystävänsä ja toverinsa. Suurien putousten yläpuolella istui hän tuntimääriä eräällä suurella paadella ja katseli ylöspäin virtaa pitkin, välistä turhaan toivoen, että Frank jonkun sattuman kautta olisi pelastunut kauheasta virranpyörteestä.
Sekä Kirsti että Miranda olivat melkein pelkkiä kasvinsyöjiä. Frank Craig oli ollut liharuokain vieroja ja olisi mieluummin kokonaan elänyt hedelmillä, juurilla, viljalla ja munilla, ellei hänen ruumiinsa olisi riidellyt näitä päähänpistoja vastaan. Mutta hänen vaimoonsa tämä ennakkoluulo oli tarttunut siihen määrään, ettei hän sen enempää kuin lapsikaan nykyään nauttinut minkäänlaista liharuokaa.
Käskekää heitä, niin he tottelevat kaikki. Stanley teki silloin luettelon kymmenestä venemiehestä ja yhdestä peränpitäjästä, joiden uskollisuuden nojaan hän jätti itsensä ja tavaransa matkalla pitkin Victoria-järven rantoja. Muut jäivät leiriin; Frank ja Fred pantiin heidän johtajikseen. Sitte käski Stanley soutamaan.
Pieni ke'onmuotoinen maja, huonosti valaistu ja jossa oli kova haju mädänneistä aineista ja jonka katossa vilisi rohkeita rottia, jotka pahankurisella kestäväisyydellä jatkoivat tungeskelemistään sisään ja ulos pesistään olkikolossa ja juoksemistaan seinien yli, annettiin Stanleylle. Toinen pieni maja annettiin Frank Pocockille ja Fred Barkerille heidän asunnokseen.
Meillä on varoja pitkäksi aikaa, ja aion ostaa vielä enemmän Nyangweestä. Jos maan-asukkaat eivät tahdo myydä kanoottejansa, niin voimme itse tehdä kanootteja, kuuhan vaan on kirveitä tarpeeksi, että kaikki voivat ryhtyä työhön. Ja nyt, Frank, tahdon tietää mielipiteesi siitä, mitä olisi tehtävä." Frankin vastaus ei kauvan viipynyt. "Minä sanon: lähtekäämme eteenpäin."
Päivän Sana
Muut Etsivät