United States or Saint Pierre and Miquelon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Verkkoa vastaan karatessaan se viimein sai surmansa kuninkaan omasta kädestä. Jos urhoollisuuden mitalit olisivat siihen aikaan olleet käytännössä, olisi Kaarle-kuningas suonut sen tälle urhoolliselle vastustajalleen. Vähitellen oli saatu kolmetoista karhua eikä useampia ollut kierretty.
Kreivi kielsi yhä kiven kovaan ja vaati uusia tutkijoita. Kolmetoista vuotta tutkivat nämät asiaa ennenkuin julistivat kreivin syyttömäksi! Onko kummaa siis, jos Libri mieluummin pysyttelihe turvassa Englannissa, kysyy Mérimée lopuksi. Kuten myöhempikin tutkimus on osottanut, oli Libri todellakin syyllinen ainakin muutamiin varkauksiin. Häntä kerrassaan puhdistaa ja pelastaa oli siis mahdotonta.
Hän oli vasta Hildebadin jälkeen saapunut Belisariuksen luo ja iskenyt seitsemän henkivartijaa kuoliaaksi päästäkseen päällikön kimppuun. Gootit löysivät hänen ruumiistaan kolmetoista haavaa. Mutta hän jäi eloon. Ja hän oli muuan niitä harvoja, jotka taistelivat koko sodan ajan ja jäivät sen jälkeen eloon. Hän oli lipunkantaja Visand.
Sittenkuin kaupunki kolmetoista viikkoa oli vihollista vastaan seisonut, täytyi sen kuitenkin viimeinkin ylösantaa itsensä tyydyttävillä ehdoilla; mutta niinpiankuin linnoitus heidän valtaansa tullut oli, rikkoivat he lupauksensa, ja tulivat niin sekä linnan väki että myös iso osa kaupungin asukkaista vankeuteen Wenäjän maalle viedyksi, ja ainoasti pieni luku vallan vanhoja ja sairaita saivat maahan jäljelle jäädä, missä myöskin minun isäni, joka vuoteen omana oli ja tuli hävitetty kaupunki venäjäläisillä talonpojilla asutetuksi.
"Ja kulmamäelle olen nyt istunut maaliskuussa kolmetoista vuotta... Vaan minä kiitän Jumalaa, joka on laittanut kaikki niin hyvin minulle!... No ei, ei, nyt teidän täytyy odottaa ja juoda kuppi kahvia vanhan Wahl-muorin kanssa!" Kuta enemmän hän puhui, sitä vilkkaammaksi kävi hänen sanatulvansa.
Andreas taittoi kohta suuren palasen leivästä ja antoi Ellenille. Ellen istui hänen viereensä syömään. Osaatko lukea? kysyi Ellen pojalta, suu täynnä ruokaa. Osaan jotensakin! Ja kirjoittaa? O-jaa käyhän se! Kuinka vanha olet oikeastaan? Mikonpäivänä täytän kolmetoista! Ellen vaikeni ja katseli eteensä. Kestikö oppiminen sinulta kauan? kysyi hän viimein.
TUURE. Niin, mutta sinun nykyinen hattusi ei olekaan ruma; ja sitä paitsi on se ollut tuskin kymmentä kertaa käytännössä. SIIRI. Oikea variksenpelätin se on ja ollut minulla siitä saakka, kun menimme naimisiin. TUURE. Kolmetoista kuukautta takaperin. SIIRI. Niin, mutta Pariisin-uutuudet ovat vain yksivuotisia kasveja. TUURE. Ja kuitenkin viljellään niitä niin suurella huolella.
"Mutta tämä on jo varmaa, sillä minä olen lähettänyt naimakirjaa tuomaan ja viikon päästä ovat sukulaisemme täällä ja me vietämme häitämme". "Hoh! Viikon päästä? Tiedättekö, että silloin on elokuun kolmastoista päivä?" "Minä en ole katsonut kalenteriini". "Oi, Julia! Luvulla kolmetoista on hirmuinen vaikutus kohtalooni.
Viime mainittu oli alussa mukana, koska oli sama matka, mutta miten olikaan, jatkoi hän matkaansa kotinsa ohi, nähdäkseen tämän omituisen asian lopun. Mutta tähän joukkoon liittyi yhä uusia ja uusia kärrikuntia. Niitä liittyi joka talosta, mistä oli lapsia hävinnyt, ja lisäksi sen talon isäntä, jonka tynnöristä oli hävinneet vanteet. Niin kokoontui lopulta kolmetoista hevosta.
Minä osaan jo A, B, D. Minä osaan laskea neljääntoista. Yksi, kaksi, kolme, viisi, kuusi, kolmetoista, neljätoista. Niin, kyllä kuulen. Ja kun sinusta tulee koulupoika, miksi sinä sitte aijot ruveta? Tuleeko sinusta prinssi, pappi, porvari, talonpoika, kerjäläinen, tataarilainen vaiko... Hyvä äiti, saanko vielä voileivän? Mene ruokakaapille ja laita itsellesi!