United States or Portugal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Orsilokhos oli tuo; Ofelestes, Ormenos sitten, Daitor myös, Khromios, Lykofontes, mies jumalainen, myös Polyaimonin juurt' Amopaon, myös Melanippos; nuo perätysten kaasi hän kaikk' elonkasvaja-maahan.
Virkki ja tuimana kuin lumitunturi päin uros syöksyi, huutaen riens apukansain luo sekä iliolaisten. Pulydamaan tykö nyt, uron uljaan, Panthoon poian, kaikki jo kertyivät, kun kuulivat Hektorin käskyn. Vaan eturinnast' etsi hän viel' yhä rientäen eestaas, Deifobos mihin jäi, Helenos mihin, ruhtinas uljas, Asios Hyrtakon juurt', Adamas mihin, Asion poika.
Myös sua, seisoen rinnallas, minä suojelen, käymään iliolaisia päin sua innokkaasti ma pyydän; vaan joko voimasi voivuksiin sai riehuva melske tai sinut vallannut lie surkea pelko; mut etpä silloin Tydeun juurt' ole, uljaan Oineun poian." Vastasi, virkkoi näin Diomedes urhea hälle: "Oi tytär aigiinkantaja-Zeun, sinut kyllä mä tunnen, myös olen vastaamaan minä valmis peittelemättä.
Aiaan kunnialahjaks soi selyskappalen kaiken sankari Atreun juurt', Agamemnon, mies isovalta.
Tuostapa tuimistui Telamonin aaluva Aias, astui päin vihamiestä ja viskasi välkkyvän peitsen; eess' oli Amfios, Selagos-uron juurt', asujoita Paisos-kaupungin, rikas, vainiokas; hänet taistoon kohtalo toi Priamon toveriksi ja myös tämän poikain. Häntä nyt vyöhön siis Telamonin aaluva iski.
Priamospa nyt nousi, Dardanon juurt' uros, neuvoissaan vaka kuin ikivallat; näin hyväneuvoisesti hän haastoi heille ja lausui: "Troian kansa ja Dardanian sekä kaikk' apuheimot, kuulkaa, kun minä lausun nyt, mitä mieleni laatii! Iltaiselle jo kaupunkiin kuten ainakin menkää, vartiat pankaa myös sekä valppaat kaikki te olkaa!
Maanpetturill' ei olla saa, ei juurt', ei last', ei vanhempaa. Vain virka: kalpa kavala tukena Suomenmaan, häväistys, kammo, kuolema, kirous, patto vaan niin nimi kurjan olkohon, se keveämpi kuulla on. Kaikk' ota haudan synkeys ja tuskat elämän, tee niistä hälle nimitys: surua vähemmän se tuo, kuin mihin tahran löi se mies, ken Sveanlinnan möi.» D
Vaan kukka, nuokkuva muureillas, Se sadun kertoa voisi, Kuink' otteli suku urhokas, Ja veri virtana vuosi, Ja kyynel katkera kostuttaa Tään kukan juurt', eli nieli maa Siin' urhon lämmintä verta. Ja lintuset, sinun tornias jotk' öisin jylhää täyttää
Taas halizonit toi Odios ja Epistrofos kaukaa kaupungist' Alyben, hopeoitten syntymämailta. Ennomos, tietäjä, toi Khromion kera mysialaiset; ennuslintujen eip' apu torjunut kuoloa tummaa, vaan hänet sorteli mies, juurt' Aiakon, joutuvajalka, virtaan, muitakin jonne hän surmasi miehiä Troian. Askanios Frygian väen toi jumalaimo ja Forkys kaukaa Askaniast', asekiistaan kiihkeät urhot.
Ruumis on hälläkin näät terän vaskisen vammata, yks on vain elo, kuolollista on hänkin juurt', olen kuullut, voiton kunnian hälle jos suokin Zeus Kronossynty." Virkki ja kyyristyin kävi kohti Akhilleun voimaa, kaihosi kamppailuun sydän urhea riehuvin innoin.