United States or Aruba ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuuli ja nopsia nous ajamaan heti vaunuja, ruoskan koppoi Alkimedon sekä ohjat. Vaan alas astui rientäen Automedon. Näki tuon heti loistava Hektor, virkkoi Aineiaalle jo, vieress' ottelevalle: "Päämies, Aineias, sopavälkkyjen iliolaisten! Telmeess' ottelon tuoll' orot Aiakon aaluvan huomaan uudelleen minä, vaan ajomiehet kehnot on niillä.
Myrmidonein majat, laivat koht' oli eessä jo, urhon helkkyvin soitoin keksivät siell' ilahuttavan mieltään: soitin sorjapa tuo, hepo kaarillaan hopeainen, 187 saalis Akhilleun saama ol' linnast' Eetionin; mieltään sill' ilahutti hän laulaen urhojen töistä. Yksin Patroklos kera istui, ääneti vartoi loppuun kuullakseen jalon Aiakon aaluvan laulun.
On Zeun väkivoivan poikia vastaan vaikea kiistata, vaikka jos on vesivirtojen juurta. Sulla kun lie perikantana siis joki välkeäväylä, juurtapa suuren Zeun suku, synty on mulla, se tiedä. Valtias myrmidonein mun on taattoni, pää ison heimon, Peleus, Aiakon poika, ja Zeust' oli Aiakon synty.
Vaan hevot Aiakon aaluvan nuo, sivull' ottelon seisoin, itkivät nähdessään ajajansa jo sortuneheksi 427 taiston tanterehell' uronsurman Hektorin peitseen.
Skandeia: Kythēra-saaren etelärannalla. Tästä Tȳdeuksen seikkailusta kerrottiin Iliaan IV laulussa, 382-398 sekä V laulussa 802-808. Orot Aiakon aaluvan: Akhilleuksen, Aiakoksen pojanpojan. Īlos: Priamoksen isoisä, ks. Il. V 222, Sel.
Vai orot Aiakon aaluvan! Vaan nepä vaikeat suistaa kuolollisten on ohjaajain, niit' yksin Akhilleus vallita voi, emo jonk' on joukkoa kuolematonten. Vaan sano mulle nyt julki ja juttele peittelemättä, kunneka lähteissäs jäi heimosi kaitsija Hektor, kuss' asu kuulu on hällä ja uljaat kuss' upehensa? Kuink' yöleiri ja muitten on vartiot iliolaisten?
Nastes karkeaääniset taas toi Kaarian miehet, Miletos joill' äärt' oli, Ftiron tuuhearinne, 868 virtava Maiandros, Mykalen myös korkea harja; näitäpä Amfimakhos sekä Nastes johtivat, Nastes Amfimakhon kera, kaksi Nomionin kuulua poikaa; pääsomin kultaisin, kuin neito, hän suorihe taistoon, mieletön eipä se pois tuhosurmaa torjunut tuimaa, vaan hänet sorteli mies, juurt' Aiakon, joutuvajalka, virtaan riistana kullat vei sotisorja Akhilleus.
Panthoon poialt' ois Menelaon helppo nyt ollut riistää pois asu sorja, mut ei sitä suonut Apollo, vaan jopa Hektorin, kuin rajun Areen, vimmasi vastaan, Menteen hän, kikonein päämiehen, muuttihe muotoon, astui luo, sanat siivekkäät näin hälle jo lausui: "Herkeä, Hektor, suott' ajamasta, on saamaton saalis nuo orot Aiakon aaluvan!
Vai sanan saanut Fthian mailt' olet ehkä sä yksin? Viel' eläväksi on kuultu Menoitios, Aktorin poika, valtias myrmidonein myös, Aiakon aaluva Peleus, joitten kuolema ois suru raskain sulle ja mulle. Vaiko akhaijeja surret noin, tuhon saapia luona laivain laitavien, oman palkkana pattoutensa? Kerto'os, mult' älä peitä, sen että jo kumpikin tietäis."
Vaan minut Leton poika ja kohtalo surmasi julma, miehist' Euforbos; sinä, kolmas, mult' asun ryöstät. Seikan vain sanon vielä mä sulle ja paina se mielees: Erkanet koht' elon mailta sa itsekin, sillä on läsnä kohtalo torjumaton jo ja kuoleman ankara arpa: maahan Akhilleus lyö sinut, Aiakon aaluva kuulu." Noin hänen virkkaissaan tuli loppu ja kuolema tumma.