United States or Venezuela ? Vote for the TOP Country of the Week !
Teurastan heitä pikkuvohliani vain sen verran kuin ruuakseni tarvitsen ja lähden yöksi säyneitä ongelle. Ongin keväisin kaikkein mieluimmin säyneitä sekä siksi, että ne antavat melkein samaa tyydytystä kuin mullonen ja että niiden poistaminen koskesta on hyvä työ jalommalle mulloselle, jonka ruokaa, toukkia ja perhoja, ne parhaasta päästä syövät.
Voi, kuinka kaunis on maailma Kotoni ulkopuolia! Ja tänä iltana tanssissa, Kuink' onnellist' oli tuolla! Ne nuoret herrat niin herttaiset, Ett' aivan mieleni suli! Ja syttyi heilläkin sydämet, Kun kuka luokseni tuli. On kukan vaikea valita, Kun noin on perhoja monta; Suon heidän luonani tanssia, Odotan verratonta. Berlin 8/9
Niinkuin tästä näkyy, ei Lybeck, vaikka hän käyttikin perhoja uistinsiimassaan, ollut varsinaisesti perholla onkija eikä perehtynyt sen tekniikkaan.
On tehty yleisteorioita, jotka käytäntö kuitenkin on kumonnut. Olen minäkin osaltani koettanut löytää perhoja, jotka olisivat jossakin määrin varmat ja osaksi onnistunutkin, mutta ainoastaan osaksi. Olen sentään säyneiden suhteen nyt paljon lähempänä päämaalia kuin Vieremän ja Porkkalan aikoina.
Jos panisi sentään samalla myöskin perhoja, kuulin toverini taas arvelevan. Saahan niitä panna ... pannaan vain... Mahtuuhan tähän perhojakin. Minkäslaisia teillä on perhosia? Siellä alettiin nyt pengoskella tirehtöörin perhosvarastoa. Kuului täntapaista mielipiteiden vaihtoa: Luuleeko mylläri, että tämmöistä ottaisi?
Säyne nousee siihen säännöllisesti joka ilta odottamaan iltaruokaansa ja viipyy siinä, niin kauan kuin sitä on sille tarjolla. Se tulee odottamaan siihen kosken mukana laskevia perhoja. Ne ovat tavallisesti ruskeita ja harmaita, kooltaan suurempia tai pienempiä eri iltoina.
Vait'! Ruhtinas nousevi nyt Ja ottaa maljan vaahtisen käteensä. Lausua sanan nyt hän halaa, Valansa tehdä hetkenä lupauksen. "Mua sankarit, kuunnelkaa, Te lehdet nuoret harmajan tammipuun Runkohon puhjenneet, sen, jonka Taistelumyrskyt runteli useinkin. Ken teistä jo silloin ois' Ajellut kiitäin perhoja nurmen, kuin Morvenin mailla sai Dunkomar Miekkani kautta kuoleman kalpean?
Olin viime talvena toverini kautta tilannut Englannista ruskeita Orange Mallardeja, hiukan pienempiä kuin ne, jotka jäljittelevät suurta Stenofylax Stellatusta, sitä varten, että koskelle varsinkin kesällä ilmaantuu perhoja, jotka ovat muutoin suurien syksyllä tulevien Stenofylaxien kaltaisia, mutta kooltaan hiukan pienempiä.
Mitä näiden perhojen suuruuteen tulee, suosittelee hän puolituumaisesta puolitoistatuumaiseen, pienimmän lajin kuumaa ilmaa ja kirkasta, matalaa vettä varten, suurimman tuulisina päivinä ja sekaisen tai tumman veden aikana. Näitä perhoja on hänen neuvonsa mukaan käyteltävä niin, että niiden liikkeet jäljittelevät kalan liikkeitä.
Ma katson sorjain leikkiä hetken aikaa, Kuink' uudet hemmet perhoja noita viettää, Siks' kunnes itse perhona leijaan myötä Virmana leikkimähän. Itkuista, joilla talveas kastin, tyttö, Kevääsi kauno-kukkia palkaks' suonee; Huokuista, jotka kalpea suus' mult' otti, Terveeltä suutelun saan. Tuutulaulu sydämelleni. Uinu, syömmeni rauhaton, Riemut unhota, murheet maan!