United States or Palestine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kero-Pieti kuunteli mitä toiset puhuivat, mutta ei osannut sanoa mitään. Hetken päästä olivat kaikki seuramiehet juosseet koskelle ja jotkut vieneet pitkiä köysiä matkassaan. Hanna, Iisakki ja Kero-Pieti seisoivat vielä pihalla. "Onko mitään mahdollisuutta heitä pelastaa?" kysyi Hanna isältään väräjävällä äänellä, silmän omituisesti leimutessa. "Sitä en osaa vielä sanoa, mutta koetetaan."
Kun sotamies huomasi telefonoimisaikeen, riensi hän estämään, mutta tuli liika myöhään. Silloin hän vuorostaan soitti päällystölleen, joka asui lähimmässä majatalossa. Meidän automme rientää kirkonkylään, mutta majatalosta karkuuttaa aliupseeri hevosen selässä koskelle.
Mutta Hannan hätä pakotti Iisakin lähtemään koskelle, vaikka hän tiesikin, että rannoilta päin oli mahdotonta minkäänlaista apua miehille saada... He menivät kolmisin rantaan, Kero-Pieti aivan puhumattomana. Siellä oli paljon väkeä. Ruotsin puoleltakin oli huomattu onnettomuus ja riennetty Varsankallion kohdalle.
Mutta sitten meni tuuli länteen ja siitä pohjoiseen ajaen pois savun, sitten kirkastaen taivaan ja viimein vetäen sen harsoiseen pilveen. Kun näin ilmain vaihteessa usein ottaa, niin lähdin taas koskelle, tehden kuitenkin varmuuden vuoksi sen päätöksen, että, sainpa mitä sain, se suolataan erään toverin purkkiin. Ei muuten ollut ollenkaan otollisin aika päivästä.
"Pian, pian!" hoki hän, ja hänen tarmokas kätensä hellitti köysiä vieressä olevasta lautasta, jossa heidän pelastuslauttansa oli kiinni. Mutta sillä aikaa hän ehti selittää isälleen: "Menkää koskelle... viittokaa... viittokaa... että me tulemme..." Iisakki lähti, ikäänkuin hänen nyt olisi pakko totella tyttärensä määräyksiä, nousi nopeasti rantatörmälle ja katosi männikön polulle.
»Eihän tuossa maata alemmaksi mene, osaahan tuota toisen jälessä viilettää lasken kun laskenkin.» Jussi jo seisoi valmiina veneen perässä. Koetteli melaa, että oliko se hyvästi, väänteli ja käänteli sitä. Oli se hyvästi. Silmäsi koskelle.
Kaksikymmentäviisi vuotta sitten se oli murtautunut yli juuri siitä paikasta ja hävittänyt puut ja hävittänyt pellon. Kun nousen takaisin rannasta, näen väkeä juoksujalassa rientävän kylän tietä koskelle päin ja kuulen kirkonkellon antavan hätämerkkejä. Kaikki kiiruhtavat sillalle päin, joka toisessa päässä kylää vie kosken poikki. Siellä vasta huomaan, että onkin kysymyksessä totisin tosi.
Menipä koskelle mihin aikaan päivästä tahansa, aina siellä näkee suuria, niinkin suuria, ettei niitä koskaan saa ongella. Siellä on sekä porsaan kokoisia että emäsiankin. Ne alkavat ensin näyttäytyä kosken alla suuressa suvannossa, pomppaillen siellä sen syvimmällä paikalla ilmaan metrien korkeuteen, sitä vaille, etteivät välistä hyppää veneeseen.
Virkkamatta sanaakaan astui Stålsköld ulos huoneesta ja molemmat veriviholliset lähtivät syyspimeässä kulkemaan määräpaikkaansa kohden, vaihtamatta sanaakaan keskenänsä koko matkalla. Tämä matka tuli sangen pitkäksi, sillä parooni valitsi tahallansa pitemmän niistä kahdesta tiestä, jotka johtivat koskelle.
Hanna oli pannut merkille, että hänen silmänsä paloivat, sieraimet kohosivat levottomina ja kasvolihakset värähtelivät silloin, kun hän näki Antin painuvan lauttoineen koskelle. Mitä hänellä olikaan mielessä? Ja miksi hän oli niin muuttunut? Kun Kero-Pieti oli häntä puhutellut, oli hän itsepäisesti vaiennut, vaikka saarnamies olisi tehnyt minkälaisia kysymyksiä hyvänsä.