Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Menee koskelle. KULLERVO tulee hieman edellisen jälkeen synkkänä vasemmalta. KULLERVO. Nyt on joukkoni hajalla, Kuin minäkin, pirstaleina Kun kadotin itseluoton, Niin elämäntyöni loppui, Luotto joukonkin katosi, Vaihtuipa eripuraksi. Minä yksin taas maleksin Myrskyilmojen ajolla.
Se on tähän saakka ollut kuin kaunista satua, mutta nyt...» »Mutta nyt...?» »Nyt minä en tiedä mitä se on, onko se oikeastaan mitään. Kylästä kylään, koskelta koskelle, sadusta satuun...» Puhe katkesi taasen . »Mutta miksi sinä sillälailla kulet?» kysyi tyttö hiljaa, kuin arastellen. »Sitä minä olen usein ihmetellyt.»
Kerran hän jo kävi rannassa ikäänkuin jollakin asialla ja sanoi heille sivumennen, että vuoteet olivat molemmille valmiina. Mutta tulva oli alkanut laskea, eikä sen tarvitsisi enää paljoa pudotakaan, että uskaltaisi lähteä koskelle. Miehet viipyivät siinä ja kyhnäilivät soutukantoja paikoilleen! Aivan kuin tietäisivät, että hän odotti Anttia! Hannaa suututti.
Nälkä vaati matkailijan majataloon, jossa kiiruhtaen söi päivällisensä ja sitte sukkelasti koskelle takaisin, ettei vaan jäisi näkemättä odotettua jäänlähtöä, jonka alkuhetki oli epätietoinen, sillä poissa oli kestikiivarin isäntä, ainoa mies, jonka sanottiin se ehkä tarkoin tietävän. Vielä monta tuntia pysyi matkailija paikallansa mutta, odotuksensa oli turha.
Kävely koskelle ilman vapaa se on outoa ja melkein juhlallista, verkalleen rantoja pitkin ja kivillä istuskellen ja lopulta niskaan, joka on tyyni ja siloinen ja järven selkä niskasaaren takana samoin. Mitä ihmettä olet sinä oikein, pyhäinen rauha? Mistä tietää koski, että nyt on pyhä ja osaa asettaa ääneensä sen soinnun?
Mutta vaikka hänessä kuinka kihelmöisikin, vanha kalamies ei kiirehdi poikahattaran tavoin koskelle ottaen umpimähkään mukaansa pyydyksen, millä joskus on saanut tai kuullut saatavan, vaan mitä juuri nyt pitää siitä ja siitä syystä mahdollisimman edullisena.
Sitäpaitsi se ei tartu pohjaan yhtä helposti kuin nuo raskaammat toiset ja saa sen sijoitetuksi ahtaampiin ja matalampiin paikkoihin kuin ne. Näin punniten puoleen ja toiseen me astelimme kumpikin ominemme koskelle. Ja minun täytyy heti myöntää, että »suurperho» suoriutui kunnialla kilpailusta.
Hanna katseli hetken aikaa nuoressa lehdessä olevia puita, jotka kesäisen ihanina seisoivat männikön laidassa ja vaarojen kupeilla. Tuntui olevan tämän alkukesän kaikkein ihanin ilta. Koski ulvoi, sen pauhu kuului merkillisen hyvin kuin männikön yli lentäen. Hannan teki mieli lähteä koskelle nähdäkseen, kuinka lautta huristi hyrskyissä.
Päivän Sana
Muut Etsivät