United States or Turks and Caicos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen silmänsä oliwat seisattuneet Olgan waalenneesen muotoon, hänen kyyneleensä tippuiwat siihen palawina, ja hän puristi wielä wiimeisen kerran syliinsä raskaasti henkiwän Olgan, joka awasi nyt jälleen epätoiwosta pian sammuneet silmänsä. Heidän katseensa paloiwat wielä kerran yhteen, ja Simpsa painoi silloin hänen waaleille huulillensa palawan suutelun oliko se heidän wiimeinen ?
Kun päivän koitossa havahdun, Niin siltä saan heti suutelun; Kun vuotehelle ma painoin pääni, Niin myöskin ystävän taukos ääni. Kun päivä lämmitti ikkunaan, Se pyöri eessäni iloissaan; Kun kylm' ol' ulkona, huoneessaki, Minulta lämmitystään se haki. Me yhten' elimme aina näin, Kuin pojat pesässä vierekkäin; Sen ilovirsiin ma usein suutuin, Mut kun se vait oli, jotain puutuin.
»Heti, muruseni, kun vaan sytytän papyrossin.» Hän tuli ja kietoi kätensä Alman vyötäisille. »Eikö se ole kaunis?» »Onhan se.» Johnin silmät luiskahtivat ruusun ohi; hän tapaili Alman katsetta, otti häntä leuvan alta ja käänsi hänen kasvonsa itseään kohti. Ja hän painoi pitkän suutelun noille vastahakoisille huulille. »Oih, elä», sanoi Alma punastuen, »näkevät tuonne kamariin». »Entä sitten?
Aina hellä, aina kärsivällinen ja aina hyvä. Ja hän painoi lämpimän, pitkän ja pehmeän suutelun huulilleni. Sydämmeni heltyi äkkiä. Minun oli vaikea estää kyyneliä nousemasta silmiini. Pyrin irti hänen syleilystään. Lyyli raukka kylmettyy. Mutta hän ei päästänyt, ennenkuin oli vielä monet kerrat suudellut minua ja senkin jälkeen hän yhä uudelleen hyväili ja silitteli päätäni.
Oliko tuo sitten käden suutelun vaikutusta vaiko kunnioituksesta ukkoa kohtaan, en tiedä. Silloin ojensi Marietta papille myrttiseppeleen. Pappi pani sen hänen päähänsä ja sanoi: "Lapsukaiset, rakastakaatte toisianne!" ja sitten hän puhui niin kauniisti ja liikuttavasti tyttöselle, kehoittaen häntä rakastamaan Colinia.
Ma katson sorjain leikkiä hetken aikaa, Kuink' uudet hemmet perhoja noita viettää, Siks' kunnes itse perhona leijaan myötä Virmana leikkimähän. Itkuista, joilla talveas kastin, tyttö, Kevääsi kauno-kukkia palkaks' suonee; Huokuista, jotka kalpea suus' mult' otti, Terveeltä suutelun saan. Tuutulaulu sydämelleni. Uinu, syömmeni rauhaton, Riemut unhota, murheet maan!
"Mutta nyt saammekin jo lähteä edelleen", sanoi Olga, pyrkien irti Simpsan syleilystä. Simpsa painoi häntä wielä rintaansa ja warasti häneltä suutelun ja se oli ainoa warkaus, jonka hän oli tehnyt. Molemmat lähtiwät sitte wieretysten astumaan kaupunkiin päin. He oliwat pian häwinneet esikaupungin nyt jo melkein pimeille kaduille.