Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Se Ukko ylijumala, Itse taatto taivahinen Jouvuttipa jousen suuren, Kantoi kaarensa parahan, Pani vaskisen vasaman Tuon tulisen jousen päälle, Työnnälti tulisen nuolen, Ampui vaskisen vasaman, Halki hartiolihoista, Kalevaisen kainaloista. Veenkantaja Anni. Anni tyttö, aino neiti Läksi vettä lähteheltä, Pieni kiulunen käessä, Pieni kauha kainalossa. Ei oo vettä lähtehessä.
"Oi Ukko, ylijumala tahi taatto taivahinen, vallan pilvissä pitäjä, hattarojen hallitsija! Piä pilvissä keräjät, sekehissä neuvot selvät! Iätä iästä pilvi, nosta lonka luotehesta, toiset lännestä lähetä, etelästä ennättele! Vihmo vettä taivosesta, mettä pilvistä pirota orahille nouseville, touoille tohiseville!"
Kaukana Pohjolassa oli muinen maa, jota sanottiin Jättiläistenmaaksi, ja siellä asui jättiläisiä, joita nimitettiin jäätehisiksi. Ukko ylijumala kävi sotaa jäätehisten kanssa ja löi ne kuoliaaksi kaltaisella kurikallaan. Mutta yksi jäätehinen jäi henkiin. Se oli piiloittautunut jäävuoreen Nordkapin luona, ja siellä se asuskeli vielä viime vuonnakin.
"Kun ei tuosta kyllä liene, vielä muistan muunki keinon: ylemmäksi huokoaime tuolle taivahan Ukolle, joka pilviä pitävi, hattaroita hallitsevi. "Oi Ukko, ylijumala, taatto vanha taivahinen, puhki pilvien puhuja, halki ilman haastelija!
Tuo Ukko, ylijumala, taatto taivon valtiainen, piti pilvissä keräjät, sekehissä neuvot selvät. Iätti iästä pilven, nosti longan luotehesta, toisen lännestä lähetti, etelästä ennätteli; syrjin yhtehen sysäsi, lomituksin loukahutti. Vihmoi vettä taivosesta, mettä pilvistä pirotti orahille kasvaville, touoille tohiseville.
Sija on maassa mennehillä, kalmassa kaonnehilla, maata mahtavaisimmanki, leve'immänki levätä." Sanoi Ilmarin emäntä: "Oi Ukko, ylijumala! Jou'uttele jousi suuri, katso kaaresi parahin, pane vaskinen vasama tuon tulisen jousen päälle!
Veti vettä kalvallansa, merta miekalla sivalsi: nousi talma taivahalle, utu ilmoille yleni, selvisi meri sumusta, meren aalto auteresta. Siitä vanha Väinämöinen laski eelle laivoansa; oli aikoa vähäinen, jo Ukko ylijumala virkki tuulet tuulemahan, säät rajut rajuamahan.
Eip' on maa mehua puutu, voimoa Kalevan pelto, kun lie armo antajista, lupa luonnon tyttäristä. Oi Ukko ylijumala, hattarojen hallitsija, iätä iästä pilvi, nosta lonka luotehesta, vihmo vettä taivahasta, mettä pilvistä pirota orahille nouseville, touoille tohiseville!»
Mutta Päivän poika lausui: "Oi Ukko Ylijumala, jo on ne ajat aikoja olleet. Nyt on kansani kasvanut, Marjatan pojan turvissa ylennyt, ei polta se enää lintuin laulupuita, vaikka tuleni sen käsiin kantaisinkin." Ukko Ylijumala katsoi Päivän pojan kahlehdittuja käsiä ja virkkoi vihdoin: "Niinpä käänny kysymyksinesi Marjatan pojan puoleen. Hän se arvaa aivoitukseni, osaa oikeat ohjeet antaa."
Ja vasta kun Ukko Ylijumala oli hiljaa hänelle päätään nyykäyttänyt, hän kohotti äänensä kuin syvän kuparikellon ja loihe laulamaan: »Myöskin Hänessä itsessään se syntyy vain samojen keskihakuisten ja keskipakoisten voimien tasapainosta.
Päivän Sana
Muut Etsivät