United States or Cambodia ? Vote for the TOP Country of the Week !


Vaan liikaa älkää toivotelko, Sen verran vain kuin kohtuus on: Kun mielistämme poistuis pelko Ja epäröintä ponneton; Kun vainiolt' ei koura kadon, Ei rae, halla viljaa veis, Vaan, kantain kaunihimman sadon, Se päivän alla aaltoileis;

ANIAN. Mutta heittää lemmittynsä, kaunihimman ihanimman, kuin taivas koskaan loi! Ah! senkaltaisena katselen häntä nyt, ja hänenkö heittäisin ijäksi? Mahdotonta taivastani! MARGARETA. Koska hänen heität, sillon hänen voitat; mutta tiedä, jos tässä viivyt, sumuhaamuna aikailet, sillon hänen kadotat ainiaaksi. Sun taivaas! Oi, tahtoisinhan se olla, mutta enhän enään täällä, vaan tuolla.

Laula vielä kiitosvirttä Intendentillen ilosta, Kuin on kuulusti kuvannut Joka tempun temppelistä, Tehnyt kaavan kaunihimman, Plaanin laittanut hyvimmän. Siitä on nyt Jouhenniemen Aittokannan kankahalle Tehty temppeli jaloimpi, Huone hongista rakettu, Pantu päällen paanukatto, Rautarännit räystähille, Joka kulmalle kurimus, Ve'entorvet toimitettu.

Itsekin talon isäntä, Talonpoika taitavainen, Arvelevi aikojansa, Kyselevi kyntömiestä, Alkajaapi aurojansa, Kyntövärkkiä kyhätä. Itse niin talon isäntä Kylvi sitten siemenensä, Ahot ensin, maat perästä. Itsekin Isä Jumala Siihenpä antoi apua, Kaunihimman katsehensa, Että lämpimän lähetti.

Ruhtinatar pehkolle nyt äkin rienti, Taitti ruusun kaunihimman, Vanha sankari hän vitkaan häntä seuras, Taitti kukan, minkä sattui.

Amor, sisään astuin, löysi minut, hymyeli hienotunteisesti, niinkuin tahtonut ois säälitellä: »Tunnen vielä kaunihimman maljan, jonne koko sielun upottaa voi. Mitä lupaat, jos sen sulle suon ma, täyttäin toisella sen nektarillaMiten täysin sanansa hän piti, kun on taivuttanut sinut, Lida, minun, kauan ikävöivän, puoleen!

Tapoit naisen ennen naiun, surmasit sisarueni: vielä tappaisit minunki, surmoaisit itseniki. Onpa tässä neitosessa paremmanki miehen verta, kaunihimman varren kauppa, koreamman korjan täysi, paikoille paremmillenki, isommille istuimille, ei sepon sysisijoille, miehen tuhmaisen tulille." Se on seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, murti suuta, väänti päätä, murti mustoa haventa.

Tuop' on nuori Joukahainen, laiha poika lappalainen, jou'utti tulisen jousen, koppoi kaaren kaunihimman pään varalle Väinämöisen, surmaksi suvantolaisen. Ennätti emo kysyä, vanhempansa tutkaella: "Kellen jousta jouahutat, kaarta rauta rauahutat?"

Sanalla sanoen, kaikki täällä hengittää rauhaa, rikkautta ja onnea. Tämän kaiken lisäksi tulee ihana ilmanala, jossa samalla tuntuu meri-, vuori- ja metsäilmaa. Siellä kesä harvoin käy tuskallisen helteiseksi, talvi harvoin jäädyttävän kylmäksi, ja sentähden saavatkin nuo lukemattomat aina vihannat kasvit ja puut, jotka eivät meillä kestäisi joulujuhlaa taivasalla, pitää kaunihimman hohteensa.

Jos nyt mulle miekan saisit sekä kalvan kaunihimman, joka joukolle pitäisi, saattaisi satalu'ulle!" Saip' on miekan mielehisen, kalvan kaikkien parahan, jolla kaatoi kaiken kansan, joukon Untamon hävitti. Tuvat poltteli poroksi, kypeniksi kyyetteli: kivet jätti kiukahista, pitkän pihlajan pihoista.