United States or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Täytyypä tätä tupoa, Lainatahan lattiata, Tanssia tasaisten miesten, Miesten nuorten notkustella; Tarvis ei tanssia pihalla, Liipotella liinamaalla Harakat pihalla tanssi, Pienet linnut liinamaalla." Soita'pas soria likka. Soita'pas soria likka, Rannin likka rallattele, Sorialla soitollasi, Kumialla kulkullasi, Heliällä hengelläsi, Kaunihilla kaulallasi!
"Tupa on tehty tesmällensä, suoja pantu paikallensa. Sata oli miestä salvaimella, tuhat oli tuvan katolla tehessä tätä tupoa, laaittaissa lattiata. "Jopa vaan tämän isännän saaessa tätä tupoa mont' on tukka tuulta nähnyt, hivus säätä hirveätä. Use'in hyvän isännän jäänyt on kinnasta kivelle, hattua havun selälle, suohon sukkoa vajonnut.
Sanottihin tääll' olevan, Tätä neittä tahtoessa, Morsianta maanittaissa Houkutellessa tytärtä, Kuusi kullaista tupoa, Viisi viinikellaria; Kellarit teloja täynnä, Telat täynnä tynnyriä, Joka tynnyri olutta, Täynnä otraista olutta.
Tahon mie tanssihin ruveta, Ilovirtehen viretä; Täytyykö tätä tupoa, Lainataanko lattiata, Tanssia tasaisen kansan, Kansan nuoren notkustella? Kun ei täytyne tupoa, Lainattane lattiata; Talun tanssini pihalle, Ilovirteni viluhun. Sitte tanssin tanterella, Keikun keskellä pihoa, Joss' ei pää lakehen koske, Otsa ei ortehen kolaha, Jalat sillan liitoksehen.
Kuules kultainen isäntä, Pienoinen perehen miesi; Keltä mä kysyn lupoa, Keltä lausun lattiata, Minun leikin lyöäkseni, Taiten tanssaellakseni? Hoi isännät, hoi emännät! Kell' on kellarin avaimet; Täytyykö tätä tupoa, Lainataanko lattiata, Tanssia tasaisten miesten, Miesten nuorten notkustella?
Ei hän itkenyt tupoa eikä aittoa halannut: itki tuttua tuvassa, aitallista armastansa. Linnun lentävän näkevi, kokkolinnun liitelevän. Sai tuolta kyselemähän: "Oi sie kokko, lintuseni! Etkö saattaisi sanoa, miss' on entinen emoni, missä kaunis kantajani, ihana imettäjäni?"
Kun ei täytyne tupoa, lainattane lattiata, jo puran sanat salolle, kaa'an virret viiakkohon." Saaren impyet sanovat, niemen neiet arvelevat: "On meillä tupia tulla, kalhot kartanot asua, vieä virtesi vilusta, sanat saa'a ulkoisesta."
Pohjola oli hänen poissa-ollessansa käynyt kostamassa. Ja hän hyrähtää itkuun, itkee katkerasti. Kauniisti, vienosti ilmoittaa runotar suurimman syyn hänen suruunsa: Ei hän itkenyt tupoa, Eikä aittoa halannut; Itki tuttua tuvassa, Aitallista armastansa.
"Annan sulle nuoren neion, Panen piioista parahan; Annan riskin riihen puijan, Konstin kankahan kutojan." "Hyvä kiitos, hyvä laitos, Hyvän annin antamasta, Paremman lupoamasta. Hyvin roua palkan maksoi, Nuori neito saatiin, Neito nuori ja soria." Täytyykö tätä tupoa.
Tuonko virteni vilusta. Pohjolainen pitkä poika, Lappalainen lieto poika, Veti virsiä reellä, Saanilla sanoja saatti. Kilahti jalas kivehen, Saani meiän salvomehen, Siitä sain sanoja äiän, Koko kuorman lausehia; Toisin ne tähän tupahan, Kantaisin katoksen alle, Rautaisen rahin nenähän, Petäjäisen pienan päähän, Kunp' on täytyisi tupoa, Lainattaisi lattiata.