United States or Barbados ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tästä pitkästä puheesta Suuttui viimein sulhaspoika, Kiskoi kihlansa takaisin, Sanoi suulta julkialta: "Olin poika onnellinen, Että kuulin kunniasi, Itse ilmoitit tapasi; Sill' en nyt sinusta huoli, Ehkä omilla eväillä Varsin vaimoksi tulisit." Tämä morsian mokoma Ei saanut siltä ikänä Puhemieheltä puhetta, Eikä suuta sulhaselta.
Tällä sananlaskulla olen kuullut naimatta jäänytten tyttöjen itseänsä toisinaan lohduttelevan ja epäilemättä olisikin hyvä, jos he sen, vaikka aina, mielessänsä pitäisivät. Vaan valitettavasti runoa myöten: Kyll' on niitäki kylissä Tyttäriä tyhmempiä, Jotk' ei oota ollenkana Puhemieheltä puhetta.
Niin sen kieli luklatti kuin vesi veneen laitaan, onkimiehen istuessa kesä-aamuna lahdelman suussa, jolloin ensimmäinen aamutuulen hiljainen huhakka panee veden pinnan väräjämään. Samppa istui kuin vahinko loukossa ja nyt vasta oikein huomasi, mitä puhemieheltä vaaditaan, eikä hän olisi ollut taipumaton pyytämään anteeksi, että oli niin mahtavaan virkaan yrittänytkään.
Kyseli vaan puhemieheltä, että »voipiko puhemies valansa uhalla todistaa, että nämä ovat terveet ja etteivät ole sukulaisia toisilleen?» Kiltisti vastasi puhemies: »Ne ovat terveet kuin potelli ja riskit kuin kesäpeurat, eivätkä ole sukulaisia enempi kuin susi koiralle.» Sitte kysyttiin viimeksi meidän mieltä, jonka me lyhimmittäin selitimme.
Saanenko minä sanoa Vielä viimeisen sanani? Jos on paljon piikojakin, Niin on piika parkojakin, Jotk' ei outa ollenkana Puhemieheltä puhetta; Kesällä kenossa kaulan, Talvella takana silmin Läpi kirkon kiitelevät, Kenen keksivän pitäisi, Josta into iltapuolla Tietä neuvoisi tilalle. Itse alkavat asian, Ett' on aina aian kunkin Sitä myöten mylläriä, Kuin on myllyt mieltä myöten.
Viien viisahan sekahan Niitä neitsiä nimitti, Jotka kulki kunnialla, Vietit aikansa visusti, Eikä ottanut ovesta Salasissiä sisälle; Eikä vuoetta vetänyt Kaikille kasapukille, Outtelivat oikeata Puhemieheltä puhetta; Kun ei tuota kuulla saanut, Suostui siihen suuttumatta. Vastasivat vanhat siihen Talonpojat taitavasti: Sana oikehen sanottu, Puhe oikehen puhuttu!
Se päätti kääntyä tsaarin puoleen ja selittää hänelle, joka ei mitään asiasta aavistanut, millainen oli maan asema. Rodsjanko sai sen toimekseen. Mutta hoviministeriö kielsi kansaneduskunnan puhemieheltä hänen pyytämäänsä puheille-pääsyä tsaarin luo ja surullisena Rodsjanko matkusti maatilallensa Etelä-Venäjälle.
Kysyi puhemieheltä: »Miten on sen asian laita, kun puhui eräs, että tää sulhanen on mielinyt vähä hutiloimaan niinkuin päävikanen?» Siihen päätä puistain vastasi puhemies: »Sen takaan että se on vale ja vihapuhe. Tällä Tapanilla on mieltä enempi kuin pienessä kylässä, on muistikin että sen pääkoppaan tarttuu mitä kerran kuulee. Hänet olen jo merkinnyt mustilaispojan korkusesta.»