United States or Iceland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sen rangaistuksen, jonka äsken kiersi, Hän nyt on kovempana kohtaava, Kun vielä punnitset sen vihan painon, Mi päälles kaatuu, jos sa esteleit, Ja kaiken hyvän, jota tuhlaamaan Olemme valmiit sinulle, jos taivut, Jos kahleet, huonon vankiholvin ilman Ja ravintosi näännyttävän vertaat Sen vapauden päiväpaisteesen Ja nautinnoihin, joita tarjoan, Niin houkkana et pyyntöäni hylkää.
Hyvin teidät tunnen, Ja siskona ma vikojanne suoraan Nimittää kammon. Isää lempikäätte. Tunnettuun hellyyteenne hänet suljen. Mut ah! jos armon hältä vielä saisin, Paremman turvan hälle valmistaisin. Hyvästi kumpikin. REGAN. Me tehtävämme tiedämme. GONERIL. Sa koita Vaan miestäs miellyttää, jok' otti sun Kuin onnen almun. Niskuruuteen taivut, Siis kuoppaan omaan kaivamaasi vaivut.
Maahan tuohon pyytämään anteeksi, Anna Liisalta ensin, sitten meiltä. muuten muuten MIKKO. Joko nyt taivut, Anna Liisa? Vai ilmoitanko kaikki? ANNA LIISA. Peto! Tapa minut yksin tein! MIKKO. Eikö vieläkään? Niinkö sinulla on kova luonto? Sitten ei auta muu kuin lyödä viimeinen valtti pöytään. Mutta syytäkin itseäsi! ANNA LIISA. Mitä aiot ? MIKKO (aukaisee oven, huutaa ulos).
Fransin naama venyi pitkäksi, mutta hän ajatteli kärsivällisesti: ehkä koulutat pari vuotta, mutta poika kasvaa ja kerran sinä sittenkin taivut! He nousivat ja menivät viemään poikiansa koulun rehtorille.
Myöhempi valas aiempaa on vastaan, Ja itse riidoin olet itses kanssa. Et voittoa voi saada parempaa, Kuin jos tuot' inhaa kiusausta vastaan Hyvän ja jalon puoles asestat; Jonk' ehon puolen rukouksiini suljen, Jos siihen taivut; vaan jos et, niin tiedä, Ett' uhkaa sua kirous niin raskas, Ett'et voi sitä puistaa pois, vaan kuolet Sen mustan painon alle toivotonna.
"Vaan jos suostut suosiolla, Taivut tahtooni halulla, Vien sun ilmojen ylitse, Tähtein välkkyväin välitse Maassa uudessa asua, Ihanammassa iloita!" Vanhuskukka kuiskauksen Kuuli vallan vasten mieltä: Viel' ei elosta erota, Manan maille matkaella Tahtonut ois ollenkana.
Vaan Baalin liiallista julkeutta Lupasin estää. ISEBEL. Tuolle murhaajalle! Kuningas, miss' on luontees voimakas? Kädessä murha-ase eteesi Sun valapatto alamaises astuu Ja lupaa henkes armollisna säästää, Jos täytät ehdot, jotka panee hän. Sa, nöyrä, taivut, vaikka vihas tulen Pitäisi polttaa moiset julkeat. AHAB. Vaan Isebel!
Nyt, taipumaton, vihdoin taltut, taivut ja nöyrtyvänä ristin juureen vaivut? Niin, vaivun, vaan en valjun ristin juureen, ma vaivun kaikkeuteen ikisuureen, yöhelmaan jälleen hellän maailmansielun. Kuin pisar mereen, avaruuteen tähti, niin vajoo sielu sinne, kusta lähti.