United States or Turkey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Epätoivo surmaa minut teidän jalkojenne juureen. Minun luotani? v. Teidän luotanne. En enää koskaan, koskaan teitä nähdäkseni. Tahi ainakin varmasti, lujasti päättäneenä, etten tee mitään halpamaista, etten salli teidän tehdä mitään ajattelematonta. Päästäkää minut, Minna! Minnako sinut päästäisi? Tellheim! Tellheim! KOLMAS N
Pahin portto saastaisimmassa bordellissa ei olisi voinut saada päähänsä niin häpeällistä ajatusta, niin tyhmää ja niin halpamaista, että hän saastuttaisi lapsen mielen, hävittäisi kaiken kunnioituksen, kaiken hellyyden äidin ja tyttären väliltä. Te olette joko hullu tai viheliäisin olento maailmassa. Menkää matkaanne, minä ajan teidät pois talosta."
On halpamaista raakuutta kostaa tätä minun tekoani rauhallisille talonpojille.» Kirjeen jätin vankkureihin ja saaliimme korjaten katosimme senjälkeen metsään.
Mutta nyt kun kysymys oli aktiivisen tehtävän vastaanottamisesta vallankumouksellisilta, sai myrskyn ulvonta hänen tukkakarvansa kauhusta kohoamaan! Häpeällistä! Halpamaista!
Samahan se minulle on, miksi hän on käynyt... Vai luuletko, äiti, että minä millään tarkoituksella tätä ompelen ... hyi, se on halpamaista! No, mutta mitä sinä ajattelet, kuinka sinä noin, Anna, päästät pahan tuulesi ilmoille!
"Syystä että hän luuli minun olevan köyhän, että näki, kuinka epäröin ja häpesin kaupitellessani omaisuuttani, että olin onneton, sentähden hän minua kohteli ivallisesti ja ylenkatseellisesti", sanoin itsekseni nyyhkytyksien välissä ja tuijotin melkein epätoivoisena virtaan, joka synkkänä ja raivoisana kohisi sillan alla, "oi, kuinka kurjaa, kuinka halpamaista, kuinka sydämetöntä!
Ja joskin hän ehkä olisi saattanut epäillä hänen puoleltaan jotakin pientä, platoonista, yksinomaan platoonista ihailua Sinikka-rouvaa kohtaan, oli hän liian vakuutettu kaikinpuolisesta ylemmyydestään häneen verraten, että hän olisi voinut hetkeäkään tuntea hänen suhteensa niin halpamaista tunnetta kuin mustasukkaisuutta. Hän, Paavo Kontio, tuon tuskin viiksellisen aatelisheitukan kilpakosijana?
"Sinä et mainitse, että olet kamarijunkkari," muistutti vanha kreivinna istuutuen nojatuoliin. "Oi, onhan selvää, että häveliäisyys esti hänen lausumasta jotakin niin halpamaista," sanoi kapteeni, joka näytti äkäytyneeltä ja halukkaalta ruveta riitelemään, jos vaan sattumus olisi suonut tilaisuutta. Vanha nainen alkoi puhua ilmasta, teistä ja viimein talon koirista.
Mutta Sinikka-rouva ei vastannut mitään muuta kuin: Te ette saa, te ette saa... Mitä minä en saa? Te ette saa ajatella minusta mitään halpamaista. Muuten mitä hyvänsä! Mutta ei halpamaista, ei halpamaista... Hän purskahti uuteen itkunnyyhkytykseen. Paavo Kontion tuli nyt todella paha olla. Hän koetti kaikin voimin lohduttaa.
Ja miksi ei? Mitä tämä tiesi? Oliko hän ehkä mustasukkainen? Mustasukkaisuus! Miten halpamaista! Halpamaista itsessään, ja vielä halpamaisempaa, kun se koski sellaista kuin Eilert Olsenia. Hänkö tekisi vääryyttä, hänkö toiselle antaisi toisen omaa. Ei, ei, en minä omaa osaani pelkää, sanoi Toini itselleen. Minä tunnen hänet.