United States or Egypt ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Sinä et mainitse, että olet kamarijunkkari," muistutti vanha kreivinna istuutuen nojatuoliin. "Oi, onhan selvää, että häveliäisyys esti hänen lausumasta jotakin niin halpamaista," sanoi kapteeni, joka näytti äkäytyneeltä ja halukkaalta ruveta riitelemään, jos vaan sattumus olisi suonut tilaisuutta. Vanha nainen alkoi puhua ilmasta, teistä ja viimein talon koirista.
Etuhuoneessa hän sai vartoa sill'aikaa, kun päivystävä kamarijunkkari saattoi anojia kuninkaan puheille siinä järjestyksessä kuin nämä olivat ilmoittautuneet.
Neiti Stenbock se ei ollut; hän sairastui eilen illalla eikä pääse huoneestaan, puuttui puheeseen eräs kamarijunkkari, joka täsmälleen tunsi hovin asiat. Anteeksi herraseni, te erehdytte, vastasi toinen kamarijunkkari, joka oli tuntevinaan nuo asiat vieläkin paremmin.
Se on "Zenaïden" kuoro, joka osoittaa kunnioitustaan majesteetin opera comiquen ensimmäiselle näyttelijättärelle, lisäsi eräs kamarijunkkari, joka turhaan oli odottanut tulla kutsutuksi markiisittaren viimeisiin iltahuveihin.
Nyt tiedätte kaikki, rouva kreivitär," sanoi kapteeni ja nousi seisaalleen. "Minä kiitän tiedoista; mutta minua haluttaa itse kasvattaa lapsi." "Mutta, hyvä kapteeni," alkoi kamarijunkkari, "te olette jalo, viisas mies ja ymmärtänette, että tässä kohden asettautte sallimuksen sijaiseksi.
Nuori väki liikkuu lattialla. Kullan kiiltävä kamarijunkkari kiidättää kuutamon kalvakkaa naista. Heidän menoaan katselee pari senaatin ylimääräistä kopistia. »Se mies tulee kohoamaan vielä korkealle», sanoo toinen. »Olkoon hänen tulevaisuutensa yhtä loistava kuin hänen pukunsa», vastasi toinen. »Ja yhtä /kullan/ kiiltävä.» He eivät puhuneet kateudesta eikä ivalla.
"Sanalla sanoen, tytön on hyvä olla, hän ei tarvitse herrasväen sääliä eikä apua hän ei sovi kamarineitsyeksi eikä naitettavaksi sanalla sanoen hän jää tänne." "Herra kapteeni puhuu joksenkin kiivaasti," sanoi kamarijunkkari. "Herra kapteenin tulisi muistaa, että kreivinna on vielä heikonlainen kylpömisensä jälkeen sekä että nainen on tunteellinen."
Milloin oli siinä joku valtioneuvoksen rouva avarassa pönkkähameessaan, milloin joku hovineiti pullohameineen ja hihapitseineen, milloin joku diplomaatti juhlallisessa kankipalmikossaan, milloin taas joku kamarijunkkari, puettuna jonkinlaiseen hännystakin ja pitkän takin väliseen viittaan, jonka selkämys oli puuterin valkaisema.
"Me joudumme valtiollisiin asioihin, kuulen ma," sanoi kamarijunkkari. "Täti on lukenut niin paljon tuosta Bonapartesta että hän voi kuvitella..." "Suokaa anteeksi, minä tein katsahduksen," sanoi kapteeni kuivakiskoisesti. "Tuo Korsikalainen oli vaarallinen ihminen," sanoi kreivinna taputellen Katalaansa, joka väristen oikoili hänen sylissään.
Poikanne murhasi itsensä. Hän ei tahtonut elää. Kukapa oli..." "Rakas täti, tämähän on kauheaa; lähtekäämme pois," sanoi kamarijunkkari. "Hyvä Teodor, minä olen tottunut onnettomuuksiin ja häväistyksiinkin," sanoi kreivinna hieroen ohimoitaan hajuvedellä; "jatkakaa, herra kapteeni, suokaa kiusan olla lyhyen."