United States or Croatia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Syvästi loukkaantuneena hän väitti, että oli sydämetöntä ja väärin rangaista poikaa ottamatta ollenkaan huomioon, mitä hänellä saattoi olla puolustuksekseen sanottavaa eikä sitä tee kukaan muu isä kuin sellainen, joka tuli kuin vieras lastensa luo suoraan liikeasioidensa keskeltä. Hän, Alette, ei ollut tottunut käsittelemään heitä noin kylmästi, ikäänkuin painon ja mitan mukaan.
LINDH. Niin, ja sen te estitte. HANNA. Hänen mielentilassaan olisi ollut inhimillistä, jos hän olisi horjahtanut. Oli sydämetöntä uskotella hänelle, koti-ikävästä sairaalle, melkein mielisairaalle miehelle, että hän voisi palata, oli julmaa pitää kuin nälkään nääntymäisillään olevan edessä leipäpalaa, johon hän ei voinut tarttua. Vai »huolenpidosta häntä kohtaan»! Sitä elkää uskotelko minulle!
Menkää, kreivi Bertelsköld, ja viekää mennessänne korkea ja puhdas rakkautenne, joka ei mitään pyydä silloin, kun voisi kaikki saada menkää ja hakekaa pohjolastanne sydän, yhtä paleltunut ja kylmä kuin omanne on; kuvailkaa, houkkio, rakastavanne, vaikka vain sydämetöntä siveysoppia saarnaatte, ja lohduttakaa itseänne sillä, ettette aavistanut, ette tuntenut ettekä ansainneet sitä rakkautta, joka yksin ansaitsee oikeaksi rakkauden nimen.
Tämä hullunkurinen kohtaus kuvaa erinomaisen hyvin sen ajan herrasväen sydämetöntä käytöstä. Samaan aikaan kuin ihmisiä kuoli nälkään, palvelivat kamarineitsyet sylikoiria. Mutta Avis Everhardiin itseensä nähden tästä ilveilystä oli leikki kaukana. Siinä oli vaarassa henki, vieläpä kumouksellisten asiakin. Pullman-vaunujen nimellä tunnettiin sen ajan parhaat rautatievaunut.
Olisi sydämetöntä loukata häntä refusellä. Lejonramilta! Hän pyytää viittäsataa riksiä. Hyvä! Hän saa sata. Minä ehkä tarvitsen häntä... Hägerflychtiltä? Hän lähettää minulle miekkailuhaasteen pienen Lisetten vuoksi. Tyhjää touhua, me syömme päivällistä yhdessä ja lasi tokaijia on ainoa hyvitys, minkä hän vaatii... Asessori Mannelinilta. Hän pyytää puoltolausettani hovioikeudenneuvoksen virkaan.
Se oli minusta sydämetöntä pikkumaisuutta. Kun kahvit juotuani ruokasalissa tulin rovastin kamariin, oli siellä puhe samoista asioista. Odottaessaan kirkon avausaikaa oli rovasti yltynyt puhumaan heränneistä, joita näkyi kulkevan suuret joukot läpi pappilan pihan, mutta poispäin kirkolta omiin seuroihinsa.
Hänen täytyi säästää heikkoa isää ja sydämetöntä veljeä ja hän teki sen niin hienotunteisesti, että syy hänen murheisiinsa näytti johtuvan ainoastaan ajan ennakkoluuloista ja sääty-ylpeydestä, joita vastaan yksityiset vielä turhaan koettivat asettua. Olemmehan kaikki kuitenkin sokeita, heikkoja olentoja, virkkoi hän. Miksi hakisimme täydellisyyttä maailmassa?
Maanviljelijä suojelee huolellisesti kärryjänsä ja aurojansa, mutta panee samalla myös rääkätyt kotoeläimensä semmoisiin ilmoihin, joiden runtelevaa vaikutusta ei elottomatkaan kappaleet saata välttää. Tätä yhtä sydämetöntä kuin kummallista menetystapaa ei kuitenkaan kohdata yksin taitamattomammilla maanviljelijöillä.
Hänen käytöksensä oli kadottanut neidollisen kauneutensa ainoastaan tullakseen luonnottoman tyyneksi ja raukeaksi. Kaikista hänen sulouksistaan, jotka olivat niin onnettomilla seurauksilla, vaan samalla niin viattomasti, viehättäneet hänen sydämetöntä miestään, oli yksi ainoa jäänyt hänen äänensä viehättävä sulous.
Emäntä oli aivan itkettynyt, ja vanha wieniläinen huojuttelihe levottomana edestakaisin Mon Dieu, Mon Dieu, niin julmaa, niin sydämetöntä! Herra Hutz oikaisihe. Julmaa ja sydämetöntä, miten te käytätte sellaisia sanoja? Raukkamaisuutta se on, ei muuta. Helppoa kuolla, hetken työ. Elämä kysyy rohkeutta ja voimaa. Mitä on tapahtunut, kysäisi Toini. Neiti Toll avasi samassa oven. Hän oli myöhästynyt.