United States or North Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun kolme vuotta sitten kuljin Napolista tänne Roomaan oi, jospa olisinkin jäänyt sinne! liittyi seuraani muuan mies, parantaja, jonka nimi oli Glaucus ja joka oli kristitty. Mutta silti teki hän hyvän ja kelpo miehen vaikutuksen." "Tältä kelpo mieheltäkö sinä sait tietää, mitä kala merkitsee?" "Valitettavasti en, herra!
Mun muuttui hänen katsannostaan mieli kuin ruoko-ruoastansa muuttui Glaucus, jumalten kumppaniksi mennen mereen. Ei yli-ihmisyyttä sanoin saata kuvailla; siksi vertaukseen se tyytyy, kokea moista joll' on ollut armo. Olinko vain se itsestäin, min viimeks loit, Rakkaus, sa taivaan vallitsija? Sa tiedät sen, mi valollas mun nostit.
Paras asia on, että sellaisessa joukossa helposti voi piiloutua, joten hän saattaa viedä Vinitiuksen mukaansa. Silloin he varmaan löytävät Lygian. Kun Glaucus vain on saatu pois tieltä, ei yritys tuota suurtakaan vaaraa. Kristityt kyllä osaavat ja tahtovat kostaa, mutta yleensä he ovat rauhallista väkeä.
"Sairaus pelasti hänet häpeästä, sillä pyövelit pelkäävät sairaita," kertoi nuorukainen. "Ursus ja parantaja Glaucus vartioivat häntä yöt, päivät." "Ovatko entiset vartijat paikoillaan?" "Ovat, herra, ja Lygia on heidän huoneessaan. Ne vangit, jotka olivat yhteisessä vankilahuoneessa, kuolivat kaikki kuumeeseen tai tukahtuivat huonon ilman takia." "Kuka sinä olet?" kysyi Petronius.
Jospa voisinkin vaaratta vaeltaa kristittyjen joukossa kuten ennen, niin olisin valmis luopumaan siitä vanhasta orjaraukasta, jonka pari päivää sitten ostin vanhuuteni ja heikkouteni päivien varaksi. Mutta Glaucus elää, herra, ja jos hän saisi nähdä minut, niin et sinä enää milloinkaan minua näkisi, ja kuka sinulle silloin hakisi neidon?" Chilon vaikeni ja rupesi pyyhkimään kyyneliä silmistään.
Joko eivät he todellakaan kuulleet niitä tai pitivät he niitä tavallisena kivun ilmaisuna. Ursus, kasvot surumielisen julmistuneina kuten barbarilla ainakin, piteli käsissään valkeaa kangastukkoa, joka oli revitty pitkiin kaistaleihin. Vanhus ja se miehistä, joka piteli Vinitiuksen käsivartta, puhelivat keskenään. "Glaucus," virkkoi vanhus, "oletko varma, ettei haava päässä ole kuolettava?"
"Olemme tehneet läpiä arkkuun," kertoi Nazarius, "jotta sairas voisi hengittää. Ainoana vaarana on nyt vain se, että hän saattaa päästää jonkun äänen tai ruveta puhumaan meidän kulkiessamme pretorianien ohitse. Mutta hän on kovin heikko eikä ole koko päivänä avannut silmiään. Glaucus antaa hänelle sitäpaitsi unijuomaa, jonka hän itse on valmistanut minun noutamistani lääkkeistä.
Vihdoin hän kuitenkin uskalsi astua esiin varjosta ja silloin hän, ikäänkuin näkymättömän voiman pakottamana, rupesi kulkemaan suihkulähdettä kohti, jossa Glaucus oli heittänyt henkensä.
Hän asteli yhä heidän perässään, tuontuostakin tullen, likemmä toistamaan neuvojaan tai lausumaan arvelujaan. Hän pelkäsi, että vanhus, joka kulki apostolin seurassa, mahdollisesti olisi Glaucus, jollei hän sentään ollut liian lyhyt vartaloltaan. Kauan he vielä saivat kulkea, ennenkuin saapuivat Tiberin rannalle, ja aurinko oli jo nousemaisillaan, kun ryhmä, jossa Lygia oli, hajaantui.
Hiukan etempänä olivat Glaucus, Crispus ja Miriam sekä ympyrän molemmissa päissä Ursus ja Nazarius, Miriamin poika, nuori, kaunis poikanen, jonka mustat hiukset kiharoina valuivat olkapäille. Lygian silmät olivat tähdätyt apostoliin, ja hän kuunteli henkeä pidätellen. Kaikkien muidenkin kasvot olivat käännetyt apostoliin päin. Hän puhui matalalla äänellä.