United States or Australia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mamseli oli kyllästynyt. Ihmiselle tulee toisinaan kyllästymisen aikakausi, hän oli kyllästynyt toimetonna olemiseen. Hän vuokrasi avarat huoneet ja rupesi pitämään ruokaa ja kortteeria ylioppilaille ja muille nuorille herroille. Kaupunkiin tultua tuli suuri majanmuutto, ja uusien mööpelien eli huonekalujen osto.
Jos minä olisin ottanut majan jossakussa teidän suurista hotelleistanne, joissa kynttilästä, kuin sitä maata pannessaan vähän polttaa, saa maksaa viisikymmentä penniä, niin olisin saanut maksaa niinkuin iso herra, ja talonväki olisi minua kumminkin pitänyt talonpoikana. Mitä turhaa, minä pidän majaa tässä paikassa, jossa jo isä-vainajanikin maailmassa on pitänyt kortteeria.
ELISABETH. Tuntemattomalle ? MAIJU. No, niin no, kun hänkin on laittanut minulle. ELISABETH. Nimi ? MAIJU. Teuvo Rastas. Eikö ole kaunis nimi? Teuvo Rastas. Mitä, mamma? Onko, mamma? ELISABETH. No, onhan tuo. MARTHA. Meillekö tulee kortteeria? MAIJU. Meille tietysti, eikös niin, mamma? ELISABETH. Kuinkas muuten. Kaiketi Jussi on häntä pyytänyt luokseen. MAIJU. Siltä se kuuluu hänen kirjeessään.
Mutta Agrafena Petrovna sai hänelle todistetuksi, että oli vähemmän järkevää tehdä minkäänlaisia muutoksia elämänlaadussaan ennen talvea; kesän aikana ei kortteeria kukaan ottaisi ja ainahan oli jossain eläminen, tallettaminen huonekaluja ja tavaroita.
Lukkari oli itse häntä saattamassa ja hankkimassa hänelle kortteeria. Iirin oli kyllä ensin vähän ikävä Pekkoa, mutta pian se ikävä haihtui, sillä hän luki ahkeraan. Tämä työ oli hänestä niin hauskaa, ettei hän ollenkaan muistanut yksinäisyyttään, ja toisena syksynä oli hänkin pääsevä Hämeenlinnaan; silloin hän oli asuva Seljan kanssa yhdessä. Se aika häämötti ihanana hänen mielessään.
Mutta kyläläisten osanottavaisuus häntä siinäkin suhteessa rohkaisi kokolailla. Illan tullessa jo uskalsi Tiinankin kuullen sen puheeksi ottaa, ajatellen: jos ei anna Tiina tässä olla, niin antanee joku muu tulla tupaansa... "Minnekähän sitä nyt lähtisi tässä pyytämään kortteeria talven yli?" hän alkoi päivitellä. Akat olivat vaiti. Tiina kehräsi ja Sanna imetti Miinaa.
Ei se ole minun osani ollut ei puolihassun ja vaivaisen Ei Manda nyt sillä tavalla puhu. Hakee toisesta paikasta kortteerin. Toisesta paikasta! Mistäpä sen saa? Ei kukaan minua huoli kanssansa asumaan. Kadulle saan kuolla. Manda tekee työtä kuin muut ja tyytyy Herran tahtoon. Niin sitä täytyy niin sitä täytyy. Minä menen minä menen kortteeria hakemaan kyllä sen jostain löytää.
Onko tuo nyt sitten niin suuri onnettomuus, ett'ette enää päässyt sisään tuonne hovineuvokseen, vaikka niin soitimme ja koputimme! Ottavathan muutkin naiset kortteeria ravintoloissa ja huomennahan te jo hyvissä ajoissa voitte tavata sukulaisianne ja makeasti nauraa heidän kanssaan koko jutulle. Minusta tämä vaan on ollut niin hemmetin lysti matka ettei
Miina oli itkenyt heidän puolestaan ja rukoillut Jumalaa auttamaan Eemeliä rovastiksi. Nyt hän oli saanut päähänsä, että kirje oli salainen kirje Eemeliltä. »Rautiaisen isäntä antoi sen ja sanoi että se on neiti Esterille», kuiskasi Miina ja selitti että Rautiaisen isäntä on kortteeria Luokkisella: viimeinen talo laitakadun päässä, maantien suussa, aivan erillään muista.
Täytyy koettaa, täytyy koettaa, sanoi Henrik perääntyen, tarttuen oven kahvaan ja astuen jo kynnyksenkin yli. No mitäs herra sitten maksaisi tästä huoneesta? Henrik laski puoleen pyydettyä. Semmoisia kortteeria saa herra mennä Antipoffilta hakemaan, sanottiin Henrikille ja ovi paiskattiin kiinni hänen nenänsä edestä.