United States or Gibraltar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Monilla jänisjahdeilla ja kalastusretkillä jollekin noista useista kalarikkaista metsälammista olin oppinut tuntemaan noiden seutujen nykyisen tilan; niiden entisen ulkonäön ovat metsävalkeat ja monet sadat Harvialan mökkyrit kokonaan muuttaneet. "Kuusikymmentä kontiota", jatkoi ukko, "olen ampunut Harvialan saloilla, ja ainoastaan kolmetoista muiden metsissä kaatanut."
Mutta Penna oli saanut naimishuolista kyllänsä, pysyi sentähden koko elinaikansa vakavana vanhanapoikana ja otti kasvatikseen ja perillisekseen yhden Eerikki Ljungin nuoremmista veljistä, Munsalan pikku Pietarinpojista. Näin puhkesi vähitellen uusi suku Perttilän talossa nupulle, uusi suku Suomen saloilla ja kankailla, ja kenties me kerran vielä saamme nähdä noiden nuppujen kukkivan.
Noita ikirunoja laulettiin Suomen saloilla ja ulkopuolella sen rajoja, kaikkialla, missä Suomalaisia asui. Mutta uuden-aikuisen sivistyksen tieltä ne kuitenkin ovat yhä edemmäksi paenneet ja katoavat vuosi vuodelta kansan muistista.
Joka miehellä näytti olevan tällä hetkellä pyhimpiä tunteita sydämmessään: mikä miettien korkeata juhlan arvoa, Vapahtajamme syntymistä, mikä rakasta kotia ja omaisia kaukana pohjolassa, Suomen sorjilla saloilla. Ja monen ehkä valtasivat nekin ajatukset, josko koskaan enää pääsisi rakkaasen kotimaahansa tätä juhlaa viettämään.
Neiti vastahan tulevi, Hivus kulta hiihtelevi, Noilla Pohjan kankahilla, Lapin laajoilla saloilla. Poika tuhma Tuiretuisen, Lapsi kehjo Keiretyisen Jo tuossa piättelevi, Suutahan sovittelevi: "Tule korjahan koria, Hyvä lahja laitohoni!" Neiti suksilta sanovi, Hiihtimiltä hiioavi: "Surma siulle korjahasi, Manala rekyehesi."
Siitä lempirunoilijaini säkeiden soudattelu kuin lapsuuteni keinun puutarhan koivujen välissä, siitä tuudittelu kalevaisen kielen, niinkuin suvilaineiden loiskina muistojen ulapoilta kaukaa luhtaiselle rannalle läpi huojuvan ruohikon: Hirvenhiihtäjät ja Hannat, Perhon hauta ja »Kesäisen illan kullasta tuo joutsen tultuaan...» Siitä Härkä-Tuomo ja »Mi ikävyys, mi hämäryys...» ja tarina kalpeasta immestä ja rohdinpaitaiset urhot Impivaaran saloilla.
Minä varsin tässä viikolla tuolla luhdissa luin talvimetsojen siivet, sanoi emäntä metsonjalkaa kupista vetäessään. Jokohan sitten kun yhtiöt suurella voimalla alkavat liikkua näillä saloilla metsot kaikkoavat, vai kuinka lienee, sanoi Sergelius. Kuinka lienee, sitten ehkä ottanevat tiensä tuonne valtion metsiin. Sitten ne kyllä minulta saavat pitää henkensä ja kenkänsä.
Kysymättä, keitä vieraat olivat ja millä asioilla kulkivat, kantoi Ilpotar pöytään syötävää ja levitti kaislapahnat uunin kylkeen lattialle. Oli tapa saloilla semmoinen, ettei ennen vieraan syötyä kysytty, kuka oli ja mitä kulki. Ja jos oli vihamieskin vaikka mimmoinen, ei häntä sinä saanut kohdella, jos kerran oli tarjouksen vastaan ottanut ja jos ei omasta ehdostaan riitaan käynyt.
Oppaamme nimitti häntä kaskenkaatajaksi... KAIKKIVALTA: Sellaisia miehiä heiluu kaikilla Suomen saloilla, isä. Välillä suoristi hän joskus selkänsä ja pyyhkäisi hikihelmen polttavalta otsaltaan... KAIKKIVALTA: Ilman teitä kimmeltäisivät nyt samat hikihelmet minun kulmillani. KAIKKIVALTA: No niin? Ja mitä te teitte tuolle miehelle? TUOMAS: Ja sinä, Pietari? Mitä olisit sinä tehnyt hänelle?
Mutta maailmassa on aina niin, että juuri tuo ainoa keino jätetään koettamatta. »Hyvähän on Kontolan rikkaan rovastin», sanovat, »ei ole meillä niitä varoja.» Mutta sitä kapitaalia, mikä siihen tarvitaan, makaa korkoa kantamatonna kuinka paljon tahansa joka tuvan pankolla, pitkin joka pirtin penkkejä Suomen suurilla saloilla.