United States or Mauritania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun vanha nainen, joka istui, kuin kuningatar sohvassaan, näki sisään astuvan herran, niin rypisteli hän kulma-karvojansa aivan, kuin kiukusta ja nipisti huulensa kovasti yhteen aivan, kuin pidättääksensä takaisin sen suuttumuksen sanan, joka jo oli huulillansa. "Neiti!" sanoi herra Menneval ja kumarsi syvään. "Herra ministeri Chaptal lähetti minut luoksenne."
Keskellä huonetta, sohvassa pöydän vieressä, istui Klairon samassa puvussa, jossa Menneval oli nähnyt hänet saman päivän edellä puolen-päivän, ainoasti sillä eroituisella, että nyt oli hänellä otsallansa lakastuneista laakereista tehty kruunu, ja että hänellä oli rintojen ylitse ristiin pannuissa käsissään lakastunut laakeri-seppele.
"Herra Menneval, Hänen Ylhäisyytensä herra ministeri Chaptal'in kirjuri." "Astukaa sisälle!" kuului käskeväinen ääni sisimmästä huoneesta, ja herra Menneval lähestyi hymyellen avattua ovea, jonka pihtipieleen vanha subretti asettausi ihmeelliseksi oven-vartijaksi. "Ystäväni!" sanoi Menneval ohi mennessänsä.
Ettekö siis nä'e, että hän on kuollut?" "Mitä?" huudahti Menneval. "Onko Klairon kuollut?" "Ei", sanoi Senay juhlallisesti. "Klairon ei ole kuollut, vaan hän on jättänyt tämän viheljäisen maailman, joka ei ollut ansiollinen häntä pitämään. Kuolematon Klairon on muuttanut kuolemattomain sekaan. Hän on elänyt kahdeksan-kymmentä vuotta, tunteaksensa maailman kurjuutta.
"Te olette unhoittanut, että meillä on tasa-valta, ja että kaikki vapa-sukuisuus on kumottu." "Herra! Todellista vapa-sukuisuutta ei voi koskaan kumota; sillä se on kuolematon", sanoi subretti ja kohotti ylevyydellä olka-päitänsä. "Tehkää hyvin ja astukaa sisälle!" Menneval totteli hänen käskyänsä ja astui kynnyksen yli viereiseen huoneeseen.
"Olkaa hyvä ja odottakaa hetkinen, että kerkeän ilmoittaa teidät neidille." Ja hän piipersi kevein askelin huoneen lävitse vastapäätä olevalle ovelle. Aikeessa avata ovea, kääntyi hän vielä kerran vieraan puoleen ja kysyi: "Teidän nimenne, hyvä herra?" "Menneval!" "Herra Menneval!" huusi vanha subretti samassa, kun hän avasi oven selkiste-seljällensä.
Klairon katsoi heitä kumpaakin, kun he menivät tyhjän vieras-huoneen läpitse: "Hän tulee myöhään", mutisi hän itsekseen. "Tunnen kuoleman jo lähestyvän." Ehtoolla. Kun ehtoo samana päivänä alkoi hämärtää, niin seisahtuivat taaskin siistit rattaat saman yksinäisen, rapistuneen talon edustalle Passy'ssa, ja taas oli se Menneval, ministeri Chaptal'in kirjuri, joka lähestyi porttia.
Hän katsoi ihmetellen häntä puhuttelevaa herraa, otti huolettomasti tarjotun paperin vastaan. "Lukekaa!" sanoi Menneval. "Siinä iloinen uutinen emännällenne." Vanha Senay luki: "kaksi-tuhatta markkaa, kohta maksettavat neiti Klairon'ille; Chaptal." "Hyvä herra!" huusi hän sitten katkeralla surulla. "Mitäpä jalo Klairon tekee teidän viheljäisillä armo-paloillanne?
"Ne ovat erittäin terve-tulleet minulle", sanoi hän; "sillä teurastaja ei usko enään velaksi lihaa Baabelin kuningattarelle." Katso "Memoires de la duchesse d'Abrantés" Vol. "Minä kiiruhdan jättämään ilmoitukseni ministerille", jatkoi Menneval. "En epäilekkään, ett'ei hän kohta jo tänä päivänä lähetä minua tykönne, pontevammalla tavalla auttamaan jaloa taiteilijatarta."
Mutta huoneessa myöskin vallitsi sama hiljaisuus ja sama tyhjyys. Vanhaa subrettia ei näkynyt missään, mitään ihmis-olentoa ei löytynyt mistään. Oudolla kauhistuksen tunteella astui Menneval tyhjään, hyljättyyn vieras-huoneeseen. Kumeasti kaikuivat hänen askeleensa tyhjässä huoneessa, ja hän kiirehti juoksujalassa sen läpitse, tullaksensa Klairon'in makuu-kamarin ovelle.