United States or Paraguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun tuo soittokunta sitten peräkanaa astelee jyrkkää polkua alas karjamajalle ja järeät rautakellot ja heleät vasket ja kimeät tiuvut ! ja kun alppipuron sohina soittaa ainaista pohjasäveltä ja vox humana paimenpojan suusta joikuu! niin, sanalla sanoen säveltäjät, mitä onkaan taivaiset soittonne tämän maallisen musiikin rinnalla! Mutta karjamaja tuotti minulle pienen pettymyksen.
Viisaimmaksipa mielessään hän päätteli vihdoin luo Agamemnonin astua. Vaan urot urhoja tappain taisteli, kalskuen soi lujat vasket, rintojen varjeet, miestä kun miekat löi sekä keihäät kärkeväpäiset. Nestorin kohtasi tiellä jo kansain päät jumalaiset; laivoiltaan tuli nuo, kukin vasken vammoja kantain, Tydeun poika, Odysseus myös sekä suur' Agamemnon.
Koivun oksille ripusteltiin jumalalle uhratut turkikset, kalliit ostokankaat ja helyt kiitokseksi metsästyksen onnistumisesta ja onnistuneista kaupparetkistä, mutta sen juuresta pulppuavan kiiltävän lähteen pohjaan upotettuun hopeakattilaan heitettiin kullat, hopeat, vasket ja tinat.
Virkki, ja palvoi muut Kronossyntyä valtias Zeuta, lausui katsahtain moni puoleen aukean taivaan: "Zeus isä, kaitsija maan laelt' Idan, korkein, suurin! Aiaan voittaa salli ja korjata kunnia kuulu; vaan rakas sulle jos Hektor on myös ja sa suojelet häntä, kumpaisellekin suo sama kunto ja kunnia silloin!" Virkkivät noin. Koht' Aiaan yll' oli välkkyvät vasket.
Kukkuome me käköset Laulaome me latoset; Isoni luvan lupasi Seitsemäksi vuotoseksi, Suntak-iltaset ilota, Päivänlaskut lallatella. Mitä me tytöt suremma. Olkame tytöt yhessä, Rinnatuusten rinkilöissä, Laulakame laatusasti, Vetäkäme vienosesti! Mitä me tytöt suremma, Kuta hullut huutelemma? Ei meitä veroista vieä, Ei oteta maanotoista; Vasket vieähän veroista, Oravaiset maanotoista.
Nyt lehtohon Väinämö läksi ja naulojen leppiä toi ja halkoen vasket vanhat hän kieliä uusia loi; ja uutehen riemun kaikuun hän soiton sommittaa ja aamun sointuhun sorjaan hän kantelon vanhan saa. Ikipaadella Väinämö istui ilo entinen polvellaan ja paaden ympäri kansa se ääneti vartoi vaan ... niin hiljaa lainehet loiski ja hiljaa kuunteli kuus jo helisi vasket vanhat, jo virisi virsi uus.
Katsoo kaunis impi kauan: »Jään ma hyvän Hurtan luoksi, joka jättää surmarauan minun heikon, vienon vuoksi; joka kanssa Jumalansa tekee tunnonrauhan syvän, jota kerran siunaa kansa vuoksi hallituksen hyvän.» Nyökkää päätään Hurtta. Kaikuu niinkuin kauko-kirkonkellot, vaiko Manan vasket raikuu, kumahtavat kuolon pellot?
Kunpa kuolisin kotihin, Rikoilleni riukeneisin, Vaimot päätäni pesisi, Lakanoihin laitteleisi, Sitte kerran kellot soisi, Kirkon vasket vankahuisi; Suku ei suuresti surisi, Heimokunta hellehtisi.