United States or Uruguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kypäränsä hän raskahan otti, painaen kiireelleen; kuin kirkas tähti se kiilsi, jouhet kultaiset kuvun ympäri hulmusi, huiskui, joist' oli tuuhean sille Hefaistos laatinut töyhdön. Koitteli koht' asuansa Akhilleus aimo, se oisko varrenmyötäinen, kevyt käyttää kättä ja jalkaa; siivilt' yll' asu tuntui tuo, ja se urhoa nosti.
Niinkuin juuret törrölleen Zeun leimaus tammen sortaa, suitsuamaan rikintuoksun kitkerän jättäin peljästyy sen nähdessään, kuka vain liki seisoo, sill' ylen hirmuinen Zeun ylhän on iskevä lieska: niin somerikkoon myös äkin sortui valtava Hektor, kenttään kirposi peitsi, ja myös kypär' irti ja kilpi heltisi myötä, ja yll' asu vaskenvälkkyvä kalskui.
Sen luettua oiti Kokoillaan huovit, ratsahille käydään, Mua seuraamahan käsketään ja vastint' Odottamahan; kylmän saan ma katseen. Tuon synnin poikanne ja tyttärenne Katsoivat moista pilkkaa ansainneeksi. NARRI. Ei ole talvi vielä mennyt, koska metsähanhet tuota suuntaa lentävät. Jos ryysyt isän yll' on, Hänt' oma laps ei nää; Mut kultia jos kyll' on, Niin kyll' on kiltti tää.
Sorjat on, suuret niin hevot häll', ett' ei ole vertaa, kuin lumi loistaa karva, ja viimana vie jalat vinhat, kultiin huolitetut, hopeoihin on hohtavat vaunut; yll' asu kultainen, ylen kallis, katsoa ihme, saapui sankari tuo; ei kuolollist' ole miestä, vaan ikivaltoja varten vain asevarjehet moiset.
Häntäpä korvuksiin väkipeitsell' iski nyt Teukros, taas terän tempasi pois, ja hän kaatui, niinkuni saarni, kukkulan kauas siintävän puu pisin, vartevin, vaipuu maahan langettain lakan notkean, lyömänä vasken: noin hänet keihäs kaasi, ja yll' asu kiiltävä kalskui. Karkasi Teukros luo sekä riistää hält' asun aikoi, vaan heti Hektor päin salamoitsevan suuntasi peitsen.
Virkki, ja palvoi muut Kronossyntyä valtias Zeuta, lausui katsahtain moni puoleen aukean taivaan: "Zeus isä, kaitsija maan laelt' Idan, korkein, suurin! Aiaan voittaa salli ja korjata kunnia kuulu; vaan rakas sulle jos Hektor on myös ja sa suojelet häntä, kumpaisellekin suo sama kunto ja kunnia silloin!" Virkkivät noin. Koht' Aiaan yll' oli välkkyvät vasket.
Vaan kerran viikossa on minun mentävä katsomaan, vieläkö ne ovat. Ja siellä ne ovat. Oi, miksi ne jätin! YLL
Tuon huomasin sitten vasta. Mut kanssa kaunihin Tellervon me läksimme Metsolasta. Yöks tehtihin maja tiivis niin ja majassa makeesti nukuttiin. Ja nukuttu ois kai vieläkin, jos ei olis erhe tullut: Tein kerran ma majani kiireessä, joka ei niin tiivis ollut. Kun heräsin, ma säikähdin, yö yll' oli tähdin tuhansin.