United States or Montenegro ? Vote for the TOP Country of the Week !


Päättyi punavirran vuoto, voitti huovit, kansa parkas, oli synkkä Hurtan muoto, kun hän kartanolle karkas; pikkupuolen hiiloksessa kyti vielä mustat parret, seisoi Hurtta hurmehessa, kaaloi verta saapasvarret. Ja hän vangituille huusi: »Roistot! Vielä vuoden mennen tässä nousee linna uusi, jonk' ei moista nähty ennen.

Juoksi Juho vastaan ukon: »Kävi Hurtan huovit meillä, rikkoi aitan uuden lukon, oli pitkät piilut heillä, veivät lehmän ometasta, karsinasta hiehon hyvän; huusin, kielsin ottamasta, sain ma otsaan naarmun syvänKieri kärryt kotipihaan. Vastauksen ukko säästi; suuttunut ei ilmi vihaan.

Totta mar' ne huovit, kun vielä lisäksi panee Douglas'in koko ritarijoukon, jaksanevat pitää kurissa säännöttömän Vuorelais-talonpoikien lauman, paljoa helpommin kuin minä jaksan tehdä vastarintaa Englannin joutsimiehille sekä Henrik Hotspur'in voimalle!

Hänellä on suuret rahavarat, uskollisia neuvonantajia sekä urhoollisia sotamiehiä; ja sitä paitsi eräs sanansaattaja, joka eilen kulki tästä itäänpäin, kertoi, että herttua piispan pyynnöstä oli lähettänyt sata huovia avuksi. Nämät huovit sekä jokaiseen peitseen kuuluvat aikamiehet tarjoovat riittävästi turvaa Wilhelm de la Marck'ia vastaan, jonka nimi olkoon kirottu! Amen

Sitä ei sopinut epäilläkään, ettei vanhus mielellään soisi heille suojaansa; ja saatuansa nuo Burgundin huovit avukseen piti hänellä myös olla kyllin voimaa siihen.

Sen luettua oiti Kokoillaan huovit, ratsahille käydään, Mua seuraamahan käsketään ja vastint' Odottamahan; kylmän saan ma katseen. Tuon synnin poikanne ja tyttärenne Katsoivat moista pilkkaa ansainneeksi. NARRI. Ei ole talvi vielä mennyt, koska metsähanhet tuota suuntaa lentävät. Jos ryysyt isän yll' on, Hänt' oma laps ei nää; Mut kultia jos kyll' on, Niin kyll' on kiltti tää.

CYMBELINE. Lucius kirjoitti jo keisarille, Miten on täällä laita. Siis on aika Asettaa vankkurit ja huovit kuntoon. Hänellä joukkoja on Galliassa, Ne pian kokoo hän, ja sitten johtaa Hän sodan tänne. KUNINGATAR. Nyt ei auta maata, Vaan pontevasti toimihin ja joutuun. CYMBELINE. Se luulo, ett' on käypä näin, se meitä On jouduttanut. Mutta, armas, missä On tyttäremme?

Päättyy kansan pitkämieli: »Jo nyt Herra heitti maamme. Kallellaan on vallan pieli, poissa Kaarle kuninkaamme. Oikeutta itse teemme, kirvein Hurtan huovit lyömme, taasen kuivuu kyyneleemme, taas on rauhalliset yömme

Flemingin huovit olivat mellastaneet kuin pakanat, kylä oli poltettu poroksi, vainiot hevosten polkemat. Tässä, missä nyt seisomme, oli aivan lähellä kylää kolkko erämaa, puoleksi palaneita kantoja kohosi rapakoiden ja rimpien keskestä, ei ollut teitä eikä polkujakaan tänne päin, eikä kelvannut tämä paikka asunnoksi edes sudellekaan. Muistanhan tuon, vastasi Larsson yksikantaan.

LYYLI: Miksi sinä juuri nyt himoitset minua, piispa Tuomas? TUOMAS: Se ei ole totta! LYYLI: Siispä katso silmiin minua! Haa, sinä et voi katsoa silmiin minua enää. Sinä himoitset... TUOMAS: Vanhurskas Jumala! LYYLI: Sinä himoitset minua niinkuin kerran äitiäni... TUOMAS: Aih! Eikö täällä ole ketään...? TUOMAS: Huovit! LYYLI: Ja sentään tulet sinä minua ijät kaiket himoitsemaan, piispa Tuomas!