United States or Wallis and Futuna ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siispä kumppanukset ollaan, siis käy tähän istumaan! Kun on suurin meillä yhtä, vähemmätkin tasataan. Mull' on kultaa, jos sa mielit, multa leivän, suojan saat, mulle laulat laulus sorjat, mulle myöhän ilos jaat.» Samallapa vaunuiss' istui vanha krenatööri tuo; kansa tieltä kahden puolen väistyy, kunniata suo.
Sorjat säärilleen varuvasket sääteli ensin soljin kiinnittäin hopeaisin ympäri nilkkain; suojaks sitten ryntäilleen sovan vyötteli, jonka 19 ystävälahjaks ammoin hän Kinyraalt' oli saanut; sill' oli Kyproon näät tämä kuullut mahtavan maineen, suorivan Troian sortaakseen sotatielle akhaijein; niinpä hän suostukkeeks sovan laittoi valtiahalle.
Ateena, Sparta, jotka muinen laati lakeja yhteiskunnan ylvään, hienon, niin pitkälle ei edistykseen päässeet kuin sa, mi laadit säännökset niin sorjat ett' usein puoliväliin marraskuuta ei kestä, minkä lokakuussa punoit! Kuink' usein muuttanut miesmuistiin yhteen sa ootkaan lakis, rahas, virkas, tapas ja vaihtanut myös kansalaisiasi!
Mutta kun puut oli hiiltynehet sekä liekki jo hiipyi, hehkuun hiilistön tasaellun Akhilleus vartaat laski jo haaruihin, lihat pirskoittain pyhin suoloin. Vaan ne kun kypsiks sai sekä siirsi ja vei sivupöytään, leipää Patroklos vasut sorjat taitteli täyteen pöytään järjestäin, lihat leikkasi taasen Akhilleus.
Unessa näin ma naisen nuoren, kauniin, mi kulki nurmikolla kasteisella ja poimi kukkia ja laulun lauloi: »Jokainen tietäköön, ken tietää tahtoo, ett' olen Lea ja nää sormet sorjat vain liikkuu seppeltäni solmiaksein. Kuvastimessa kaunis olla tahdon, siks kaunistaun, ja Rakel-sisko jätä ei koskaan peiliään, vaan päivät istuu.
Sorjat säärilleen varuvasket sääteli ensin soljin kiinnittäin hopeaisin ympäri nilkan; tuosta Lykaon-veljeltään sovan otti jo ylleen, ryntäilleen sopeutteli sen; jopa vaskisen miekan, huolitetun hopeoill', olusvöin olan ympäri vyötti, koppoi kilven koht', ison, raskaan; pään päteväisen varjosi taas kypärein korutöisin, tuuheaharjoin; hulmusi peljättäin hevonjouhinen töyhtö sen yllä; ankaran keihään myös, kädenmyötäisen, uros otti.
Soita meille soitot sorjat, soita sankarisuvusta, joka valvovi alati, torjuu tuhot tulemasta, varjelee Kalevan kentät." "Sano sananen, Marjatan poika. Tännekö pysähtyä pitäisi?" kyseli tuosta Päivän poika. Mutta synkäksi oli himmentynyt Marjatan pojan katse, kun hän Päivän pojalle lausui: "Ei ole tuolla Päivän pojan paikka, urosten itkusuiden seassa.
Miehiksi nousevat poikamme norjat, suorat ja sorjat, miehinä mieldänsä kiitellään. Pienestä pijasta paisuupi nainen, jaa, saman lainen kuin marja kukasta viljellään. Naitavan neitoisen lembeä laatu, simasta saatu, aina on sulava suosioon. Ei ole elämä onnea vailla Suomengan mailla; avoina ovi on nautindoon.»
Kons' oli voitanut sill' ihon kukkean, suori jo kutrit, sorjat, loistavat, taivahiset, sekä päälakeansa riippuvat palmikot kaartelemaan pani kuolematonta.
Joka mies sotamies on silloin teitä vastaan taistelemaan, uudet nousee helmasta maan, vaikka vanhat kaatuisi milloin. Aseihin ryhtykää! Riveihin yhtykää! Eespäin, eespäin! Juoda nyt saa sortajainsa verta maa. Muistakaa, sotaveikot sorjat, vapaus teitä velvoittaa: säästäkää nuo ostetut orjat, heidät pakko vain taistohon saa.